tiistai, 3. heinäkuu 2012

Supreme Premier

Pitkästä aikaa taas meidänkin kuulumisia. Seppo-poikanen kävi tosiaan valmistumassa Supreme Premieriksi Rurokin näyttelyssä Helsingissä 28.-29.4. Jännitys oli taas kova, nappaako poika tarvittavat sertinsä vai joudunko ilmoittamaan Sepon muihin näyttelyihin. Kaikki meni kuitenkin aivan nappiin: ihmispaljoudesta huolimatta Seppo oli oma rento itsensä eikä stressannut turhia ja tuomaritkin tykkäsivät. Tuomareina toimivat Penny Bydlinski ja Vladimir Isakov.

Jo näyttelyssä iski luonnollisesti stressi: miten mä nyt pääsen kissanäyttelyihin, kun ei ole enää näyttelykissaa, jota näyttelyttää? Aika näyttää, miten asia ratkeaa. Väkisinkin tässä tulee pientä taukoa, sillä meille on tulossa karvatonta perheenlisäystä. Oma lukunsa on myös se, että meidän kissamäärä on nyt toistaiseksi tässä eikä lauman toimivuuden kannalta ole mitenkään päin järkevää lisätä kissamäärää esimerkiksi uudella (näyttely)kissalla.

Kiepin kanssa olen tuskaillut "pienimuotoisen" merkkailuongelman kanssa. Kieppihän leikattiin jo viime kesänä, mutta merkkailutapa jäi niin sanotusti päälle. Käytin Kiepin lääkärissäkin, että saatiin poissuljettua elimelliset vaivat ja, kuten arvelinkin, Kiepissä ei ole mitään fyysistä vikaa. Nyt olen taas ottanut Feliwayn käyttöön ja syötän Kiepille Zylkeneä, pissapaikat koetetaan pestä huolellisesti etikalla ja/tai pissanpoistoon tarkoitetuilla pesuaineilla, mutta sanottavaa apua näistä keinoista ei ole ollut. Onneksi sentään merkkailu ei ole niin tiheää kuin aikoinaan Kiepin ollessa leikkaamaton!

sunnuntai, 11. maaliskuu 2012

Tallinnaa ja tätä päivää

Kävimme Sepon kanssa hankkimassa vaaditun ulkomaan sertin Tallinnasta 25.-26.2. Jännäsin aika paljon saammeko vaadittavan sertin, mutta kyllähän sieltä sitten sertit tulivat molempina päivinä. Ohessa näyttelyarvostelut, mikäli niistä nyt jotain näkyy tai mikäli tuomarin käsialasta saa selvää...

Aika pitkältihän nuo arvioinnit ovat toistensa kaltaisia - melkein samat jorinat tulee kuunneltua joka kerta, niin kuin luonnollista onkin. Se vaan vähän vaihtelee, tykkääkö tuomari Sepon aika omaleimaisestakin ulkonäöstä vai onko suurinpiirtein sitä mieltä, että kyllähän tuo nyt menettelee. Onpa meillä sertikin jäänyt saamatta mm. sen takia, kun Seppo näytti tuomarin pöydällä masentuneelta ja alakuloiselta. (Ensimmäinen näyttely melko pitkän tauon jälkeen, Sepon turkki erittäin pörhössä kovan pakkasen ja turhan pesukerran takia sekä kissa ihmeissään - kyllähän se alakuloiseksi vetää väkisinkin!)

Seppo muuten osoitti taas houdinimaiset kykynsä Tallinnassa hotellihuoneessa oppimalla heti kuinka hotellihuoneen jääkaappi avataan. Piti keksiä muutama este jääkaapin oven eteen, ettei sieltä lähteneet heti kaikki eväät uteliaan kissan matkaan.

Tänään meillä on tunnelmat olleet seuraavanlaiset:

torstai, 8. maaliskuu 2012

Laiskimuksen paluu

Blogi on taas ollut telakalla luvattoman kauan. Yritän nyt aktivoitua vähän kaiken suhteen, kun hengailen kotona enemmän tai vähemmän tyhjän panttina. Aiemminkin hengailin kyllä kotona ja tein töitä toiminimellä, mutta nyt on edessä tauko työmaailmasta.

Meillä on luvassa todennäköisesti taas muutto ja vähän jännitän millaisen asunnon onnistumme löytämään. Itsellä olisi tietysti toiveissa rivariasunto, mutta voi olla, että nyt joudumme tyytymään vähäksi aikaa taas kerrostaloasumiseen. Neliöitä on kuitenkin toivottavasti tulossa lisää, joten tilan puutteesta ei pitäisi kenenkään joutua kärsimään.

Aiemmin kerroin Vilman olevan innokas valjastelija. Näin olikin, mutta meille kävi siinä mielessä ohraisesti, että Vilma osoittautui vähän turhankin innokkaaksi ulkoilemaan. Valjastelu nimittäin meni siihen pisteeseen, että Vilma ei osannut enää rauhoittua sisällä ollenkaan. Ei, vaikka yritin käyttää sitä joka päivä lenkillä ainakin kerran tai kahdesti - Vilma käytti kaiken muun valveillaoloaikansa ikkunoissa ja ovissa huutamiseen ja raapimiseen. Lopulta ei auttanut enää muu kuin lopettaa valjastelu kokonaan. Siitä huolimatta Vilma on edelleen ollut rennompi kuin Helsingissä asuessani ja vaikuttaa voivan kaikin puolin mainiosti.

Sepon kanssa olemme taas aktivoituneet näyttelyissä. Sepolta puuttuu Supreme Premier -tittelistä enää neljä sertiä, jotka toivottavasti saamme kasaan tulevissa Isrokin ja Rurokin näyttelyissä. Hieman olen kuitenkin epäileväinen, että sertit tuosta noin vain meille napsahtavat, joten saattaa olla, että joudumme käymään vielä "lisänäyttelyissä".

Seposta otettiin muuten taas kuvia Kes-Kisin näyttelyn yhteydessä viime vuoden lokakuussa:

Kieppi on edelleen oma vauhdikas itsensä, mutta muuttunut leikkauksen myötä seurallisemmaksi. Edelleenkään pikkurouvan paino ei päätä huimaa, mutta onneksi ruokahalu on nyt sentään hitusen parempi kuin leikkaamattomana. Ja ei Kieppi nyt sentään ihan mikään hernekeppi ole, painoa on kuitenkin se 3,5 kiloa. Pieni se on silti Vilmaan verrattuna, mutta Vilma nyt on naaraaksikin aika skrode.

Seposta pitää lisätä vielä sen verran, että herra on oppinut ensimmäistä kertaa elämässään nukkumaan öitä! Muutos on tapahtunut ihan parin viime viikon sisällä ja mietin edelleen kuumeisesti, mitä ihmettä on tapahtunut ja onko tämä muutos kenties pysyvääkin. Sepon kanssahan on yritetty vaikka mitä myöhäisistä liha-annoksista iltaleikittämiseen, mutta oikein mikään ei ole tepsinyt siihen, että kissa on tepastellut heti aamuyön ensimmäisinä tunteina herättelemään ja vaatimaan kovaäänisesti huomiota tai ruokaa. Pitkän aikaa totta puhuen ruokin kissat aamuyöstä noin klo 2, koska ei tuntunut olevan mitään muuta keinoa hiljentää Seppoa öisin. Nyt, ihan yhtäkkiä, Seppo tuntuu luovuttaneen. Se on saattanut vieläkin tulla öisin moikkaamaan, mutta on sen jälkeen käynyt takaisin nukkumaan. Joinain öinä se ei ole herättänyt kertaakaan vaan on nukkunut tyytyväisenä jossain pesässään tai sängyn jalkopäässä! Olen aika ihmeissäni, mutta tietysti hyvilläni.

tiistai, 21. joulukuu 2010

Uusia tapoja

Meillä on oikeastaan koko poppoo muuttunut jonkun verran muuton myötä. Edellisessä postauksessa kerroin miten Vilma on rentoutunut, mutta sen lisäksi muutkin näyttävät rentoutuneen. Noita näkee jopa yhdessä nukkumassa, mitä sattui todella harvoin edellisessä asunnossa.

Suosittuja nukkumapaikkoja meillä on nykyään kylpyhuoneen ja saunan lattia ja tarkemmin sanottuna kissojen vessojen alusmatot. Täällä on lattialämmitys kylppärissä ja saunassa, joten kaipa se houkuttaa huussien läheisyyteen.

Yksi huoneista on ollut toistaiseksi vielä kissoilta pois käytöstä, sillä siellä on sijainnut muuttokamoja. Nyt saan vihdoin viimeisetkin kamat paikoilleen, joten jouluksi kissoille avautuu vieläkin enemmän tilaa käyttöön.

Harmillista, että täällä on huidellut pakkanen yli 20 asteessa, sillä ainakin Vilma tykkäisi kovasti valjastelulenkeistä. Vaikka Helsingissäkin asuimme melko rauhallisella alueella, josta pääsi pieneen metsikköön, niin Vilma oli jotenkin melko arka ulkoilemaan siellä. Nyt Vilma olisi menossa ulos hyvinkin innokkaana eikä pelkää luntakaan tippaakaan! Seppo sen sijaan oli lumesta sitä mieltä, että pois ja justiinsa, hän ei tassujaan lumessa kylmetä.

Tykkäisin kovasti polttaa kynttilöitä, mutta en jotenkin uskalla, sillä kun nämä tättähäärät pistävät menemään sata lasissa, niin kaikki kaatuu. Silloin ei välttämättä auta, vaikka vahtisikin vieressä. Kynttilöiden puutteessa virittelin jouluvaloja:

maanantai, 20. joulukuu 2010

Muutoksen tuulet

Meillä ovat puhaltaneet muutokset tuulet. Muutimme marraskuun lopussa ns. kakkoskotiin pois pääkaupunkiseudulta. Meillä on nyt käytössä enemmän tilaa kuin Helsingissä, mikä näkyy kissojen käytöksessä ainakin toistaiseksi varsin selvästi. Vilmasta on tullut onnellinen kissa, se leikkii kuin pentu eikä yhtäkään hutipissaa ole tullut mihinkään. Se myös ottaa toisten leikkikutsut leikkikutsuina ja suhtautuu muutenkin toisiin jotenkin huumorintajuisemmin - näemmä meillä on kissoja joille ei riitä se perinteinen 10 neliötä per kissa vaan neliöitä pitää olla huomattavasti enemmän.

Ilmoitin Sepukan Surokin näyttelyyn, mutta valitettavasti emme enää ehtineet mukaan. Katsotaan nyt pääsemmekö Kes-Kisiin helmikuussa. Tänään lähtee myös ilmoitus Urkin Kirkkonummen näyttelyyn sunnuntaille. Kiepukkaa en nyt näyttelyillä vaivaa, ja sitä paitsi toivon mukaan Kieppi voi kohtapuoliin ruveta keskittymään ihan muihin asioihin.