Pullalassa on tavattu lajiketta nimeltä marmorihyyppä. Täälläpäin on näkynyt viime päivinä marmorihyypän alalajia pystypyllyistä blondia täplähyyppää. Lajille on ominaista eteneminen vatsa kiinni lattiassa ja takapuoli pystyssä. Pystypyllyn ääntely on toisinaan vaimeahkoa kurinaa ja toisinaan hyvinkin kovaäänistä kiljuntaa. Saman talouden muut hyypät suhtautuvat lajiin vähän vieroksuen ja toisinaan juoksevat sitä jopa karkuun.

Mulla on tylsästi taas näitä ikkunaneduskuvia, mutta se on melkein ainoa paikka missä mun pimeässä asunnossa saa kunnon kuvia. Blondi oli poseeraustuulella:

Veikan syleilyssä:

Äh, pakko jatkaa edellistä kirjoitusta kun jäi vaivaamaan. Mä en halua kuitenkaan antaa sitä kuvaa, että mua pelkästään ketuttaa Vilman pissimisen aiheuttama materiaalinen harmi - on selvää että mua huolestuttaa mikä tuon vaivan taustalla on. Vahvat epäilykset ovat kaikesta huolimatta, että ne tulehdukset aikoinaan laukaisivat tämän hutipissailun jota nyt sitten jonkinasteinen stressi pitää yllä.

Stressiä voi aiheuttaa esimerkiksi Seppo, joka selvästi äityy piinaamaan Vilmaa huomatessaan ettei toinen jaksaisi osallistua yhtä innokkaasti painileikkeihin. Seppo lisäksi ilmiselvästi purkaa omaa turhautumistaan Vilmaan kun ei saa tahtoaan läpi eli toisin sanoen kun ruokaa ei ala kuulumaan kun herra sitä kovaäänisesti vaatii. Mä näen ilmiselvän käyttäytymismallin Sepolla siinä, että kun se ei saa mitä haluaa se haluaa huomiota hinnalla millä hyvänsä. Välillä se huomiohakuisuus on sitä, että Seppo läpsyttää paperikassin reunaa tai menee hakkaamaan ruokalaatikon kylkeä, mutta välillä se on just sitä, että Seppo lähtee Vilman perään. Sillä saa kivasti mun huomion, kun Vilma kiljuu.

Jos miettii ihan nyt tämänaamuista, niin mä eilen illalla siirtelin huonekaluja takaisin paikoilleen remontin jäljiltä. Jos kissa on oikein herkkä, niin jopa tällaiset muutokset aiheuttavat stressioireita, mutta kuitenkin pitäisin tätä kissojen keskinäistä kemiaa isompana syyllisenä.

Täytyy ottaa myös Seppo tiukempaan ruotuun. Voisi kokeilla esimerkiksi jonkunasteista eristämistä ja huomiotta jättämistä kun se huomion hakeminen alkaa - ehkä sitten Vilmakin saisi olla enemmän rauhassa.

Vilman hutipissailu on taas lisääntynyt. Tänä aamuna Vilma tuntui oikein haeskelevan pissapaikkoja muualta kuin laatikosta. Ensin tuli pissat vaate- ja laukkukasaan, joka oli muka sellaisessa paikassa ettei kissa menis sinne, ja sitten Vilma lähti etsimään toista paikkaa. Kävi kuopimassa kenkien päältä - ehdin väliin. Kävi kuopsuttamassa vuodevaatteita jotka oli nostettu syrjään - ehdin väliin. Kävi kuopimassa pyykkikorissa - ehdin hätiin mutta pissat ehti lirahtaa mun sukille ja housuille kun nostin kissaa pois.

Suorasukaiseen tapaani totean että alan olla aika väsynyt tähän kuseksintaan. Tietenkään oman lemmikin ei pitäisi ikinä aiheuttaa mitään negatiivisia tunteita (jos lukee keskustelupalstoja), mutta vähän turhauttaa kun sängyssä ei voi nukkua, petivaatteita ei voi jättää paikoilleen ja sängystä pitää noustakin vauhdilla & nostaa petivaatteet turvaan ennen kuin kissa ehtii tulla ja lirauttaa. Laukut on nostettava turvaan, vaatteita ei voi unohtaa lojumaan mihinkään.

Täytyy yrittää nyt taas vakoilla Vilman pissanäytettä ja viedä se lekuriin. Katsotaan sitten miten edetään. Ei vaan taas ole maailman helpoin homma, varsinkin kun mun pitää tehdä ylimääräistä töissä ja ollaan lähdössä sinne Ruotsin näyttelyreissullekin. Ei oo aina herkkua tää lemmikin omistaminen.

Täältä myö ryllistetään, Ruotsi! Kiepin rabiesvasta-ainetestitulokset tulivat tänään ja vasta-aineet olivat nousseet tarpeeksi. Siispä Ruotsin Malmöön käy tiemme ensi viikolla!

Kävin eilen seisoskelemassa PetExpossa vitoskehän laitamilla. Kehässä pörräsi myös bostonipoika, johon ihastuin kovasti. Ei ainakaan auttanut mun bostonituskaani - itse asiassa muhun alkaa kohta sattua tämä bostonikuume! T-a-h-t-o-o  b-o-s-t-o-n-i-n-t-e-r-r-i-e-r-i-n! Tah-too!

Mitä tässä keväässä on mitä ei ole ollut muissa? Aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta kissat on ruvenneet huutamaan ulos. Ja joka kerta, kun väliovi on postin takia avautunut päivällä, kissat ryykää kaikki kolme ulos ovesta kun tulen kotiin. Siinä on sitten mukava haeskella rappukäytävästä kolmea vilistäjää jotka kaikki vielä huutelevat samalla julmetusti.

Mutta tuo ulos huutaminen - sitä oli jo eilen vähän ja vissiin toissapäivänäkin, mutta tänään etenkin Vilma vaan istuu ulko-oven edessä ja kiljuu. Vein sen sitten lopulta uloskin, mutta hieno neitihän meinas saada slaagin kun hanki ei kantanutkaan ja olis joutunut kahlaamaan märässä, kovassa lumessa. Kuitenkin kun tultiin kotiin piti alkaa jo oikein raapimaankin ovea, että ei täällä sisätiloissa vankina voi olla enää ollenkaan.

Ou mai gaad. Voidaan kyllä valjastella ja käydä pihalla mutta kunhan eivät aloita huutamaan ulos - noilla ei meinaan ole ihan pienet äänet ja tuskin ollaan tähänkään mennessä oltu ihan hiljaisia naapureitten mielestä.

Muihin asioihin: maanantaina käytiin valuttamassa Kiepistä verta ihan urakalla. FelV- ja FIV-testien tulokset tulivat jo ja negatiivisiahan ne olivat. Oli kuitenkin kaikessa hässäkässä käynyt niin, että veriryhmätestiin ei ollutkaan enää riittänyt verta ja nyt me joudutaan uusintakäynnille eläinlääkäriasemalle. No, se nyt ei ole iso juttu. Pääasia että rabiesvasta-ainetestia varten näytteet on lähteneet ja Hannes Lohikin on saanut omansa tutkimusta varten.

Tulipa otettua muutama kuva kun kissat koikkelehti tuossa ikkunan ääressä.

Sekopäät vauhdissa:

Vilma on taas alkanut pissimään ympäriinsä, joten täytynee viedä pissanäyte eläinlekurille. Ei jaksais tätä pissarumbaa mutta minkäs teet.

Ollaan maanantaina menossa Kiepin kanssa ottamaan FelV-, FIV-, sieni- ja rabiesvasta-ainetestit. Jos rabiesvasta-aineet eivät ole nousseet tarpeeksi, meillä ei ole asiaa Malmön bengalierikoisnäyttelyyn. Peukut pystyyn että päästään lähtemään matkaan! Kiepin veljellä Liekillä olivat vasta-aineet nousseet hyvin.

Äkkäsin perjantaina, että nyt kun Kiepistä valutetaan verta muutenkin, niin samalla voitaisiin osallistua kissojen geenitutkimukseen. Tiina antoi hommalle siunauksensa, joten koetetaan nyt sitten maanantaina saada Kiepistä sen verran verta, että sitä riittää tutkimustarkoituksiinkin.

Vatsataudista ollaan selvitty, mutta kissat ovat edelleenkin tavallistakin enemmän ruoan perään. Ja se on paljon se...kuulisitte sen huudon mikä täällä käy, kun otan ruokaa esille tai koitan tehdä itselleni ruokaa. Mä en vaan itse ole selvinnyt vieläkään flunssastani vaan se on taas pahenemaan päin (osasyy miksi olen tähän aikaan hereillä). Nyt tuntuu että on kuumekin nousemassa ja räkää vaan riittää. Tympii!

Muutamia kuvapäivityksiä (huonolaatuisia sellaisia - huoh):

Mulla olis kyllä palasteltavia pahvilaatikoita ihan maan tasallakin, mutta Kiepille kelpaa vaan mun seeprakuvioiset säilytyslaatikot...

Vilma on tarkka tyttö puhtaudestaan (toisin kuin äitinsä jota vaan remonttisiivot edelleen odottavat - sen takia myös sohva näyttää tuolta).

Seppoa väsyttää (ja kohdistuskin on ihan missä sattuu).

Jospas kissaäitiäkin taas väsyttäis ja menis unten maille näin parin Buranan jälkeen...

Rakentelen hiljalleen kotisivuja osoitteeseen http://www.odetospot.com.

Huono minä kun en ole päivitellyt blogia. Mulla on ollut putkiremontti viimeiset kaksi kuukautta ja kotikone pois käytöstä enkä ole tainnut napata kuvan kuvaa kissoista tänä aikana. Seliseli.

Mutta nyt olis taas tarkoitus tehdä paluu kun saan asunnon kuntoon. Hommaa on vähän hidastanut kissojen ja mun sairastelu: kissat olivat viikon vatsataudissa (joka tuli Laihian näyttelystä toissa viikonloppuna) ja minä flunssassa. Tämä yhdistelmä oli aika karmiva enkä suosittele sitä kellekään! En itse asiassa toivoisi moista edes pahimmalle vihamiehelleni. Mutta nyt kissat ovat kunnossa ja luonnollisesti hurjan nälkäisiä. ;) Itsellä vielä kauhuyskä tuntuu kestävän, mutta eiköhän sekin ole laantumaan päin.

Sen verran muuten voisin myös valottaa, että olen ruvennut tekemään sivuhyppyä koiramaailman suuntaan. ;) Mulla on ollut viime aikoina ihan kauhea koirakuume! Olin viime sunnuntaina kurssilla joka oli tarkoitettu tuleville koiranomistajille - minusta kurssi oli tosi hyödyllinen mutta sai aikaan vaan entistä kovemman koirakuumeen. Juttelin kurssilla myös parin ihmisen kanssa, jotka toimivat haaveilemani rodun parissa... Tarkoitus olisi nyt päästä tapaamaan näitä koiria ihan livenä.

Mistä ihmeestä tuolla kersalla riittää energiaa?! Kieppi jatkaa touhuamista ja tohottamista vaikka muut menis nukkumaan ja väliin tuntuukin, ettei tuo ikiliikkuja edes nuku ikinä.  Sen verran se on rauhoittunut, että malttaa nykyään jopa oleilla vähän sylissä - ihan pikkupentuvaiheen mentyä ohitse Kieppi ei viihtynyt sylissä yhtään, koska aina oli niin kiire joka paikkaan. Nyt kun Kiepin nostaa syliin, se jopa malttaa olla siinä hetken rimpuilematta.  Se myös hakeutuu tauon jälkeen syliin nukkumaan ja nukkuu myös joko mun peiton alla tai jalkojen päällä.

Kieppi kyllä ansaitsee meidän perheessä Kiipeilijän tittelin. Tässä vähän todistusta siitä miten kirjahyllyn ylähylly on ihan paras paikka - sieltä on muuten eri kiva hypätä viereiselle seinähyllyllekin.

Muutaman kerran on kirjahyllystä tullut kirjasadetta ja hyllyllekin tuppaa käymään näin:

Sain tänään Kissaliitolta postia: kasvattajanimihakemukseni on hyväksytty 5.1.2009 ja nimissäni on nyt kasvattajanimi FIN* OdeToSpot. Omia pentuja ei ole tiedossa vielä vähään aikaan, mutta onpahan nyt sitten nimi valmiina jos sattuu hairahtumaan kasvatuksen tielle.

Nimen alkuperästä sen verran, että halusin nimeen viitteen johonkin kiinnostuksen kohteeseeni. Pyörittelin mielessäni lähinnä Star Trek - ja musiikkiaiheita. Ykkösvaihtoehto oli tuo OdeToSpot joka siis tulee Star Trek The Next Generationin Datan, joka on lempihahmoni, runosta kissalleen Spotille. Runon nimi on siis Ode to Spot ja se menee näin:

Felis Cattus,

is your taxonomic nomenclature,
an endothermic quadruped carnivorous by nature.

Your visual, olfactory and auditory senses
contribute to your hunting skills, and natural defenses.

I find myself intrigued by your subvocal oscillations,
a singular development of cat communications

that obviates your basic hedonistic predilection
for a rhythmic stroking of your fur, to demonstrate affection.

A tail is quite essential for your acrobatic talents;
you would not be so agile if you lacked its counterbalance.

And when not being utilized to aide in locomotion,
it often serves to illustrate the state of your emotion.

O Spot,
the complex levels of behaviour you display
connote a fairly well-developed cognitive array.

And though you are not sentient,
Spot,
and do not comprehend,
I nonetheless consider you a true and valued friend.

Vaan onpa meillä muitakin uutisia. Kissapedot ja emäntä nimittäin muuttavat tulevana lauantaina väliaikaisesti uusiin nurkkiin. Asuntooni tulee putkiremontti, joka kestää arviolta kuusi viikkoa. Asumme putkiremontin ajan ystäväpariskunnan luona. Vähän pelottaa mitä kaikkea jäynää kissat vieraisilla keksivät ja saadaanko me tämän visiitin jälkeen ikuinen porttikielto ystävieni luokse, mutta kai tästä jotenkin selvitään.

Meille on matkalla paketti Pixmaniasta. Paketti sisältää ostokset jotka mun on pitänyt hankkia pitkän aikaa, mutta jotka olen jostain syystä onnistunut aina unohtamaan. Nyt pistetään nimittäin koko Kissapetojen huusholli painontarkkailuun aina emäntää myöten!  

Kieppi voisi kerätä massaa hieman lisääkin mutta Seppo, Vilma ja emäntä menevät dieetille. Eiköhän tuo painontarkkailu näitten avulla onnistu:

• henkilövaaka
• keittiövaaka

Suomen Bengalikissat ry:stä kuului juuri uutisia: Kieppi on näyttelymenestyksensä ansiosta vuoden 2008 paras bengalipentu! Olen äärettömän ylpeä pienestä blondista ja toivon hänelle hyvää menestystä myös vuodelle 2009!

Suurkiitos kuuluu tietenkin Kiepin kasvattajalle Tiinalle. Kiitos, Tiina, että olet luottanut mainion tyttelin huomaani!

Uusi vuosi, uudet kujeet (sarjassamme Pliisut Aloitukset osa 2643). Meillä on aloiteltu vuotta tähän tyyliin:

Seppo on taas megaplösö. :D Ruoka maittaa ja tavarat saa kyytiä, jollei ruokaa tarjoilla tarpeeksi ketterästi ja usein.

Muillekin maistuu broisku:

Onneksi on matonpesuvaahto. Tuo matto on tälläkin hetkellä aika hauskan näköisissä verituhruissa. ;)

Liha maistuu myös perheen pienimmälle:

Vehnänoras on myös pop:

Kieppi on sitä mieltä että Leo Leopardi on "mai freeeeend". ;)

Sille voi tehdä saman kuin Sepolle eli parturoida viikset:

Jossain aiemmassa postauksessa viittasinkin Vilman pissavaivoihin, mutta jotenkin en ole tajunnut kirjoitella tänne miten asiassa kävi. Vilmallahan oli siis E.coli joka parani antibiooteilla, mutta sitten hutipissailut alkoivat uudelleen. Niinhän se sitten oli, että E.coli oli uusinut, joten Vilma söi toisen Baytrill-kuurin. Sen jälkeen ollaan käyty luonnollisesti kontrollissa ja pissanäyte oli puhdas.

Hutipissailut eivät kuitenkaan ole loppuneet. :( Eläinlääkärin kanssa ollaan keskusteltu asiasta moneen otteeseen ja hän on vilautellut vaihtoehtona jopa mielialalääkitystä. Jotenkin vierastan tuota lääkitystä, joten teimme sopimuksen että kokeillaan nyt toistaiseksi Serene Umilla ja karpalotableteilla (joita saa luontaistuoteliikkeistä). Karpalotabujen on tarkoitus pitää virtsan PH aisoissa ja estää bakteereja kiinnittymästä virtsarakkoon ja -putkeen. Siltikin noita hutipissoja on aina väliin tullut. Lempipaikkoja ovat vuodevaatteet, varsinkin jos ovat yhtään mytyssä. Tuntuu, että Vilma välillä oikein vaanii mun peittoa ja tyynyä, joten ne on vaan pidettävä poissa kissan ulottuvilta. Aiemmin auttoi, kun petasin sängyn sileäksi eikä sitä päässyt möyhimään, mutta sitten Vilma keksi, että tyynyjen päälle on kiva pissiä - myös päiväpeiton läpi. Niinpä mä aina yön jälkeen otankin peitot ja tyynyt pois sängystä kokonaan ja se on auttanut - ei hutipissoja. Jos niitä kuitenkin alkaa vielä tulla niin pissanäyte on kiikutettava jälleen kerran lekuriin.

Toistaiseksi olemme kuitenkin odottavalla kannalla ja seurailemme tilanteen kehitystä. Vilma ei ole kertaakaan tulehdusten aikanakaan ollut vaisu tai kipeän oloinen, joten ei noita tulehduksia oikein pysty heti huomaamaankaan. Harmi etten pääse kissan pään sisään ja tiedä miten se itse asioihin reagoi. :( Ehkä se stressaa muita kissoja, ehkä ei. Ulkoisesti se ei sitä kuitenkaan näytä, se ei esim. eristäydy muista kissoista (vaikkei aina niitten seuraan varsinaisesti hakeudukaan vaan Vilma on selkeästi ihmisten kissa). Se ei myöskään vierasta selvästi laatikolla käymistä vaan käy siellä kyllä aina normaalisti. Pissat ovat isoja eikä kissa vaikuta siltä että sillä olisi kipuja. Se myös juo eikä meillä harrasteta ylenmäärin raksujen syömistä.

On nää pissavaivat ongelmallisia! Aina kun luin niistä keskustelupalstoilta, niin pistin käsiä ristiin, että kun ei vaan sattuis meidän kohdalle. Sattui kuitenkin.

Me ollaan kissojen kanssa vietetty oikein rentoa joulua makoillen ja syöpötellen. Kissat nyt ovat riehuneet hieman mua enemmän, mutta kiva päästä niistäkin näkemään taas pitkästä aikaa se rauhallinen puoli. Tuntuu, että varsinkin blondin kanssa ollaan "lähennytty" nyt kun silläkin on ollut rauhallisemmat hetkensä. ;) Kun käy töissä, niin usein kissat vaan riekkuu koko illan siitä ilosta, että olen kotona, joten niistä näkee vaan sen riekkujapuolen - ja varsinkin Kieppihän on niin energinen tapaus, että sen seurassa melkein hengästyy.

Valjastelemassakin käytiin ensin Kiepin ja sitten Sepon kanssa. Kieppi oli yllättäen melko shokissa valjaista ja ulkoilmasta, mutta eiköhän tuo aika pian siihenkin touhuun totu. Seppo nyt oli kuin vanha tekijä eikä se välittänyt tuosta sentin lumikerroksestakaan mitään. Nythän tuolla on jo taas loskakeli että se siitä talvesta... Joskus ketuttaa nää etelän loskatalvet, nää ei oo kyllä talvea nähneetkään!

Mutta homman nimi on siis aika pitkälti ollut tämä:

Seppo käväisi Tallinnan näyttelyn yhteydessä kuvauksissa ja kuvat tulivat eilen. Kuvat (10 kpl) valittiin itse kuvauksen yhteydessä ja vähän pelkäsin että olin ottanut ihan höhliä otoksia, mutta olin tyytyväinen valintoihini. Osa kuvista on kunnon vakavia posetuksia, mutta osa on sellaisia seppomaisen hömelöitä. ;)

Tässä maistiaisia:

Kuvaajan nettisivut: www.tessa.lv.