Blogi on taas ollut telakalla luvattoman kauan. Yritän nyt aktivoitua vähän kaiken suhteen, kun hengailen kotona enemmän tai vähemmän tyhjän panttina. Aiemminkin hengailin kyllä kotona ja tein töitä toiminimellä, mutta nyt on edessä tauko työmaailmasta.

Meillä on luvassa todennäköisesti taas muutto ja vähän jännitän millaisen asunnon onnistumme löytämään. Itsellä olisi tietysti toiveissa rivariasunto, mutta voi olla, että nyt joudumme tyytymään vähäksi aikaa taas kerrostaloasumiseen. Neliöitä on kuitenkin toivottavasti tulossa lisää, joten tilan puutteesta ei pitäisi kenenkään joutua kärsimään.

Aiemmin kerroin Vilman olevan innokas valjastelija. Näin olikin, mutta meille kävi siinä mielessä ohraisesti, että Vilma osoittautui vähän turhankin innokkaaksi ulkoilemaan. Valjastelu nimittäin meni siihen pisteeseen, että Vilma ei osannut enää rauhoittua sisällä ollenkaan. Ei, vaikka yritin käyttää sitä joka päivä lenkillä ainakin kerran tai kahdesti - Vilma käytti kaiken muun valveillaoloaikansa ikkunoissa ja ovissa huutamiseen ja raapimiseen. Lopulta ei auttanut enää muu kuin lopettaa valjastelu kokonaan. Siitä huolimatta Vilma on edelleen ollut rennompi kuin Helsingissä asuessani ja vaikuttaa voivan kaikin puolin mainiosti.

Sepon kanssa olemme taas aktivoituneet näyttelyissä. Sepolta puuttuu Supreme Premier -tittelistä enää neljä sertiä, jotka toivottavasti saamme kasaan tulevissa Isrokin ja Rurokin näyttelyissä. Hieman olen kuitenkin epäileväinen, että sertit tuosta noin vain meille napsahtavat, joten saattaa olla, että joudumme käymään vielä "lisänäyttelyissä".

Seposta otettiin muuten taas kuvia Kes-Kisin näyttelyn yhteydessä viime vuoden lokakuussa:

Kieppi on edelleen oma vauhdikas itsensä, mutta muuttunut leikkauksen myötä seurallisemmaksi. Edelleenkään pikkurouvan paino ei päätä huimaa, mutta onneksi ruokahalu on nyt sentään hitusen parempi kuin leikkaamattomana. Ja ei Kieppi nyt sentään ihan mikään hernekeppi ole, painoa on kuitenkin se 3,5 kiloa. Pieni se on silti Vilmaan verrattuna, mutta Vilma nyt on naaraaksikin aika skrode.

Seposta pitää lisätä vielä sen verran, että herra on oppinut ensimmäistä kertaa elämässään nukkumaan öitä! Muutos on tapahtunut ihan parin viime viikon sisällä ja mietin edelleen kuumeisesti, mitä ihmettä on tapahtunut ja onko tämä muutos kenties pysyvääkin. Sepon kanssahan on yritetty vaikka mitä myöhäisistä liha-annoksista iltaleikittämiseen, mutta oikein mikään ei ole tepsinyt siihen, että kissa on tepastellut heti aamuyön ensimmäisinä tunteina herättelemään ja vaatimaan kovaäänisesti huomiota tai ruokaa. Pitkän aikaa totta puhuen ruokin kissat aamuyöstä noin klo 2, koska ei tuntunut olevan mitään muuta keinoa hiljentää Seppoa öisin. Nyt, ihan yhtäkkiä, Seppo tuntuu luovuttaneen. Se on saattanut vieläkin tulla öisin moikkaamaan, mutta on sen jälkeen käynyt takaisin nukkumaan. Joinain öinä se ei ole herättänyt kertaakaan vaan on nukkunut tyytyväisenä jossain pesässään tai sängyn jalkopäässä! Olen aika ihmeissäni, mutta tietysti hyvilläni.