Hävettää päivittää blogia nykyään näin huonosti, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Koetan kiriä kaikkia mahdollisia asioita tällä hetkellä kiinni; Kiepin synnytys pisti elämän vähäksi aikaa mullin mallin. Pennuthan ovat jo seitsemänviikkoisia, mutta ensimmäiset viikot olivat sattuneesta syystä hieman kiireisiä ja sen jälkeen olen koettanut paikata poissaoloja töistä.

Kiepin laskettu aikahan oli joulukuussa aaton aattona tai aattona vähän laskentatavasta riippuen (66 vuorokauden mukaan). Kieppi kuitenkin päätti synnyttää jo 19. päivä eli pennut putkahtivat maailmaan hitusen etuajassa. Tietysti ajattelin tuona lauantaipäivänä, että ehdin vielä piipahtamaan kaupassa ennen kuin sulkeudun kotiin lopullisesti ja sinä aikana Kiepin synnytys sitten tietysti käynnistyi. Koko päivän Kieppi oli ollut todella rauhallinen, joten en arvannut että synnytys alkaa niinkin vauhdikkaasti kuin se lopulta alkoi.

Kieppi siis tuli mua vastaan ovelle kun tulin kaupasta (olin pois max. tunnin) ja arvasin heti että nyt tapahtuu jotain. Niinhän sitten Kiepin käyttämästä pehmopesästä löytyi hieman kirkasta nestettä ja totesin että nyt mennään eikä meinata. Kieppi olisi kovasti tahtonut synnyttää sohvalle päällisen alle, mutta hetken neuvoteltuamme sain Kiepin makkariin. Makuuhuoneessakin Kiepille olisi kelvannut ainoastaan pienehkö pehmopesä, jonka siirsin lopulta kissoineen varsinaiseen synnytys- ja pentupesään. Lopulta Kieppi hyväksyi myös oikean pesän.

Pennut syntyivät seuraavasti:

• klo 20.18: Ykä, 70g, ruskeamarmori, poika
• klo 20.49: kuollut kohtuun, ruskeamarmori
• klo 21.24: Pepa, 75g, ruskeamarmori, poika
• klo 22.55: lopetettiin, ruskeamarmori
• klo 23.55: Plösö, 79g, ruskeamarmori, poika

Kiepillä jäi osa istukoista kohtuun, joten synnytyksen jälkeisenä päivänä Kiepin tila heikkeni ja jouduimme kasvattaja-Tiinan kanssa viemään Kiepin päivystykseen Viikkiin. Viikissä Kieppi sai suonensisäisesti antibioottia ja oksitosiinipiikin. Kieppi myös joutui melko voimakkaalle antibioottikuurille. Tietysti kun Kieppi oli itse melko heikossa kunnossa, niin pentujen ravinnonsaanti piti turvata ja annoimme pennuille lisämaitoa. Isointa poikaa, Plösöä, ei montaa kertaa tarvinnut "maidottaa", mutta Ykä ja Pepa saivat lisämaitoa kauemmin. Ykänkin lisäruokinta voitiin lopettaa melko nopeastikin, mutta Pepa-pojan paino alkoi junnata paikoillaan. Niinpä Pepalle annettiin lopulta emonmaidonvastiketta letkulla ja kun sekään ei näyttänyt tuottavan toivottua tulosta, niin sain eläinlääkäristä ohjeen piikittää Pepaan pienen määrän glukoosia ja antibioottia nahan alle. Piikitystä jatkettiin viiden päivän ajan ja lopulta uurastus tuotti tulosta ja Pepankin paino alkoi nousta normaaliin tahtiin!

Ensimmäisen viikon verran lisäruokimme pentuja kahden tunnin välein ja siitä eteenpäin neljän tunnin. Lisämaidon anto voitiin Pepalla lopettaa 11.1. - siinä vaiheessa lisäruokinnat olivat tosin jo onneksi satunnaisia. Mulla oli täällä apuna Kiepin ja pentusten kasvattaja Tiina - en olisi ikinä pärjännyt ilman Tiinan apua! Tiina oli paikalla koko ekan viikon sekä myös tammikuun ekan viikon, kun mun piti jo mennä kunnolla töihin. Myös synnytykseen apuun riensi Katri. Mun sukulaistätini kävi myös muutamana aamuna auttelemassa, kun piikitin Pepukkaa.

Täytyy sanoa, että tuli koettua aika paljon näin ekassa synnytyksessä. Vielä silloinkin, kun pahin tilanne oli Pepukan suhteen ohi, olin ihan varma että jotain kamalaa tapahtuu enkä oikein meinannut uskoa, että siellä ne pennut nyt mönkivät tyytyväisinä ja voin huoahtaa helpotuksesta. Nyt jo voi huokaista. Ehkä. Olin myös vakuuttunut, että on kyseessä ekat pennut ikinä, jotka eivät opi syömään kiinteää ruokaa. No, oppivathan ne, tietysti. Ensimmäisenä oppi muuten Pepa, joka onkin ilmiselvästi porukan sitkein sissi ja varsinainen terrieri kissaksi. Se on ehdottomasti poppoon eläväisin kaveri, vaikka on edelleenkin pienempi kuin veljensä.

Ykä taas on Kunnon Bengali, jolla on tapana käyttää ääntään heti kun jotain vähänkin tapahtuu. Se oppi viime viikolla kiipeämään pienen kiipeilypuun toiselle tasolle, mutta ei osannut tulla alas - huutaa piti kuin päätä leikattais! Varsinainen draama queen. Plösö on porukan isoin ja rauhallisin sälli. Viihtyy sylissä eikä juuri hätkähtele mistään. Rento kaveri, joka on oppinut kaiken aina vähän veljiään myöhemmin, mutta on ilmeisesti sitä tyyppiä ettei jaksa paljoa stressailla asioista.

Kieppi on ollut hieno emo. Nyt se on jo lopetellut imetystä, mutta kun siinä kolmen viikon jälkeen aloin ekan kerran tarjota pennuille kiinteää, niin Kieppi oli sitä mieltä että saan viedä ruoat pois ja antaa hänen ja pentujen olla rauhassa. Oikeassahan se Kieppi taisi olla, sillä vaikka Pepa maistelikin ekan kerran kiinteää jo heti kolmen viikon jälkeen, niin muille kiinteä alkoi maistua paremmin vasta neljän viikon paremmalla puolella. Plösö oppi kiinteälle viimeisenä.

Koetan nyt saada päivitettyä blogia ja pentujen kuulumisia, mutta aikatauluhaasteita on hieman edelleen, kun haluan tietysti viettää aikaa pentujen kanssa, mutta toisaalta isotkin kissat vaativat huomiota. Samoin töissä on edelleen koetettava tehdä plussaa.