Olimme Sepukan kanssa viime viikonloppuna siis Tallinnan näyttelyssä. Melko kaoottisen lauantain tuloksena saatiin se mitä lähdettiin hakemaankin eli Seppo voitti sertikisan ja valmistui International Premioriksi! Sunnuntainakin Seppo pokkasi sertin ja nyt ollaan siis matkalla kohti Grand International Premior -titteliä.

Reissu oli melko rankka ja nyt on äipän selkä ja hartiat aika juntturassa kaikesta kamojen ja kissan kannosta, mutta eipä se taida (valitettavasti) paljoa näyttelyintoa laimentaa. ;) Eiköhän me jatketa sertien metsästystä Sepon kanssa vast'edeskin. Meillä on tuskin ikinä paneeliin mitään asiaa, joten melko tasapaksu jatkoura tiedossa, mutta eipä tässä näyttelyharrastuksessa meidän kohdalla olekaan kyse mistään maineesta ja kunniasta. Musta on itse asiassa positiivista jos saa näyttelemisen pidettyä hauskana harrastuksena ja sosiaalisena tapahtumana eikä lähde kilpailemaan veren maku suussa. Sitäkin kun näkee ja kokee valitettavan paljon, että kissan menestys vaikuttaa olevan joku elämää suurempi asia, joka oikeuttaa toisten kissojen, omistajien ja kasvattajien haukkumiseen. Aika säälittävää, jos koko elämä on kissan näyttelymenestyksestä kiinni - varsinkin kun ajattelee tai ainakin toivois, että kissat on etupäässä rakkaita perheenjäseniä eikä mitään oman itsetunnon pönkittäjiä.

Seppo chillaa Tallinnassa: