Seppo siis kotiutui eilen. Matka meillä meni oikein hyvin: muutaman kerran Seppo ilmoitti vienosti että voitaisko pikkuhiljaa jo olla kotona, mutta ei sen ihmeempiä. Kotona Vilma siis pinkaisi pakoon tajutessaan että kuljetusboksissa on joku "tunkeilija". Laitoin Vilman sitten makkariin ja annoin Sepon tutustua muuhun asuntoon. Ensin meinattiin ujostella jokunen tovi ja piilotella ensin kuljetusboksissa, sitten kenkätelineen alla ja vielä kirjahyllynkin alla. Sitten aivan yhtäkkiä parin tunnin päästä Seppo päätti että ujostelu riittää ja rupes jo ottamaan kontaktia ja tutustumaan paikkoihin.

Tässä ensin Sepukka kuljetusboksissa kun tultiin kotiin:

Sitten kenkätelineen alla (josta en muuten heti poikaa löytänytkään!):

Ensin aattelin että Seppo on tosi paljon ujompi ja varautuneempi kuin Vilma, mutta tällä hetkellä en oliskaan siitä niin varma. Onhan se eri asia tulla kotiin, jossa on jo valmiiksi toinen kissa. Kyllä varmaan pitääkin hetki miettiä kuljetusboksissa, että olisko tää sittenkään niin hyvä koti! :D

Vilautin ensin Vilmaa Sepolle makkarin oven raosta. Kissat juttelivat toisilleen ensin ja vasta hiukan myöhemmin alkoi suhina ja murina. Se oli kuitenkin sen verran pientä, että ajattelin voivani laskea kaverit samaan huoneeseen. No, sepäs ei sitten ollutkaan kissojen mieleen:

Meno yltyi sitä verta "railakkaaksi" ainakin Vilman puolelta, että eristin taas kisulit. Viimeistään maanantaina on haettava Feliway tänne puksuttamaan, koska näyttää vahvasti siltä, että Vilma ei ihan helposti uutta veljeä sulata. Ikävä katsella kissan stressiä, kun toinen mäkättää ja juttelee väliin Manaaja-äänillä vaikkei Sepukka olis edes samassa huoneessa. :( Myös äiti haisee epäilyttävästi tunkeilijalta eikä Vilma oikein tiedä miten päin pitäis olla.

Mä nukuin yön Sepon kanssa makkarissa ja vaikka Vilma oli tosi reipas kotiin tultuaan, niin voisin sanoa että reipas se on kyllä Seppokin! =) Vilmaltahan kesti tosi pitkään ennen kuin se hyppi mihinkään, mutta Seppo näyttää heti siltä, että yläilmat kiinnostaa. Vilma ei myöskään heti löytänyt mun luo sänkyyn, mutta Seppo pinkaisi hetimmiten makkariin päästyään mun viereen köllimään. Tosin vähän piti urista kun sängyssä haisi tuo manaajaprinsessa. ;) Mutta mun vieressä se taisi nukkua koko yön.

Ja vaikka alussa Seppo tuntui miettivän että mitä tuo jättiläispunapää oikein meinaa, niin nyt se ei kyllä enää ujostele oikeastaan yhtään! Voi sitä puskemista ja pientä hassua kehräystä! Seppo on kaiken lisäksi niin erinäköinen kuin Vilma. Hassua miten kaksi saman rodun edustajaa onkin niin erilaisia. Vaikka tykkään kovasti Vilman päästä ja sen ilmeestä, niin tykkään kyllä Seponkin ilmeestä, vaikka se onkin vähän sellainen huuhkajamainen. ;) Pojan silmät on niin isot!

Mä itse olin eilen jotenkin ihan sekaisin. Ensin jännitin ihan hirveästi, mutta kun matkattiin Sepon kanssa kotiin niin jännitys laukes heti. Kotona olin tosi ristiriitaisella mielellä, tuntui että petin Vilman jotenkin kun rahtasin kotiin tuommoisen pienen tunkeilijan. :/ Nyt sitten kun yö tuossa tutustuttiin Sepon kanssa, niin alkaa tuntua siltä, että kyllä meille Seponkin kanssa kehittyy ihan omanlainen suhde. Ja totta kai kehittyykin!

Tällä hetkellä vaan surettaa tuo kisujen stressi. Vilma-reppana on omassa kotonaan ihan sekaisin eikä tiedä miten päin olla, kun nyt joka nurkassa haisee vieras kissa.