Hyvin nukutun yön jälkeen olo on vähän rauhallisempi. :) Että kai tämä tästä. Toista penikkaa on kyllä odotettu aivan valtavan paljon, mutta kai tässä nyt kestää vielä sitten odotella vähän lisääkin. Tää on vaan mun luonteiselle ihmiselle jonkun verran vaikeaa, kun on pohdintojen jälkeen tehnyt päätöksen tulevasta kissaperheestä ja sitten kun asiat ei etenekään niin kuin on toivonut, niin pettymyksiähän siitä seuraa.

Eipä tässä aika pääse pitkäksi joka tapauksessa tulemaan tuon yhden riiviön kanssa. =) Se on ollut aika raisulla tuulella viimeiset pari päivää. Hauska tuo sen tapa lyödä niin sanotusti perse kenttään kun menen nostelemaan sitä pois pahanteosta (mun ei itse asiassa tarvitse kuin katsoa sitä päin, niin se menee makuuasentoon). Sitten kun saan sen nostettua pois (tyyppi makaa tietysti aivan velttona niin että en varmaan sais sitä nostettua), niin kaveri juoksee täyttä laukkaa takaisin!

Aikamoinen sylikissakin Vilmasta on tullut. Välillä kun nostan sen syliin se ei haluaisi lähteä ollenkaan pois. Kun yritän esim. laskea sitä sohvalle, niin tyttö peruuttaa takaisin syliin. ;) Ja tämänkin aamun se on vaan kehrännyt, kehrännyt ja kehrännyt. On se kyllä niin mainio pakkaus!

Mietiskelen vaan edelleen tuota mun lomaa. Pitääkö nyt siis vaan kaksi viikkoa lomaa (mikä tuntuu kyllä aika vähäiseltä, mutta toisaalta mulla ei ole mitään erityistä tekemistäkään) vai ollako sitten etätöissä kun uusi kissa tulee? Ei voi vielä tietää. Toisaalta kun tuo etätyömahdollisuus on annettu, niin miksi sitä ei sitten käyttäisi?