No niin, nyt niitä näyttelykuulumisia. Päästiin siis onnellisesti Jyväskylään isän kyydissä. Mutta mutta...sähinä ja murina alkoi jo, kun jonotettiin eläinlääkärin tarkastukseen. Muut kissat ei olleet sitten yhtään kivoja! :(

Sama peli jatkui sitten myös itse arvostelussa. Vilma päätti varmuuden vuoksi murista vielä tuomarillekin. =) Onneksi kuitenkin tuomari vaan kommentoi että onpa tytöllä huono päivä - muuten sitten satelikin kehuja. Oltiin ainoita siinä kastraattiluokassa, joten EX1 ja CAP saatiin joka tapauksessa.

Ei kyllä paljoa naurattanut tuon kissan hepulointi. Toiset bengali-ihmiset oli aivan ihania ja lohduttelivat, että Vilma oli kuitenkin aika vanha ensikertalainen ja jos taloudessa ei muita kissoja ole, niin vieraat kissat saattaa olla aikamoinen shokki. No joo, lievästi sanottuna. =)

Päivän hepuloinnin jälkeen Vilmalla olikin kova nälkä illalla. Vaikka syötin sen normaalisti reissusta tullessa, niin se kävi roplaamassa näyttelylaukkua ja toi sieltä mulle ruokapussukoita, että lisää pitäis saada. Toisen pussin kohdalla pistin murkinahanat kiinni ja totesin että nyt ei kyllä enää syödä enempää! :D

Että sellainen reissu. Taitaa äippä jatkaa näyttelyissä käymistä, mutta ehkä sitten sen tulevan kissan kanssa kuitenkin...

Ohessa pari epäselvää kuvaa Vilmasta vankilassaan:

Kiitoksia Terhille hienoista näyttelyverhoista! Meinas muuten ensikertalainen olla ensin vähän solmussa noiden verhojen kanssa & hetken aikaa joutui tuijottamaan verhoja hämmennyksen vallassa, että mitenkäs nämä tuonne häkkiin nyt laitetaankaan. Mutta onnistuihan se sitten. =)