Kissaäiti ei meinaa nyt millään pysyä nahoissaan. Sain tiedon että kasvattajalla olis nyt pari sopivaa pentukandidaattia mulle, joten kaipa tässä nyt sitten voidaan todeta, että kyllä mulle on oikeasti se poikavauva tulossa. Vilma saa veljen! Tuo uutinen oli kerrassaan upea; en nyt tiedä miten päin tässä pitäis olla. Vilma-raukka joutuu seuraamaan nyt sekopäistä äippää, joka hilluu pitkin kämppää onnensa kukkuloilla. No, kyllä se sitten totuus valkenee syksyllä Vilmallekin...

Ajatella, että syksyllä täällä sitten palleroi toinen tällainen:

Mahtaa vilinää ja vilskettä riittää... :D Mutta niin sen pitää ollakin. Minusta kissan tulee olla aktiivinen ja sosiaalinen, vaikka jotkut vähän kauhisteleekin tätä menoa välillä (terveisiä vaan mm. siskolle).

Pidän muuten osan kesälomastani sitten kun poika tulee taloon, koska haluan olla kotona seuraamassa miten tutustuminen edistyy. Olen siis syksyllä mammalomalla. =)

Vilma muuten on suhtautunut yölliseen eristämiseen yllättävänkin rauhallisesti. Se ei enää edes raavi oven takana, kun laitan makuuhuoneen oven kiinni. Nyt olen pitänyt ovea aukikin, mutta jos meno on yltynyt aivan villiksi, niin sitten olen kyllä huijannut Vilman ulos makkarista. :( Parina yönä Vilma herätti mut aamulla maukumalla, mutta nyt se ei ole edes maukunut vaan odottanut rauhallisesti oven takana kunnes herään. Fiksu likka! Olen tietysti erittäinkin ylpeä!