Tultiin tänään pois mökiltä; oltiin siellä pari yötä Vilman kanssa. Vilma nautti olostaan silmin nähden ja teki tänään myös ensimmäisen karkausyrityksensa ulkomaailmaan. Aiemmin sitä on pelottanut niin perkuleesti. Keli ei suosinut sitten tippaakaan kun vettä tuli lähes tauotta, mutta käytiin me silti muutaman kerran valjastelemassa.

Ja voi miten kiva oli valjastella mökillä! Mä pääsin käpeksimään hiekkatietä pitkin ja Vilma teki hyökkäyksiä pusikoihin & osan ajasta juosta jolkotti vierellä tai perässä kuin koira. Ja ai niin, tämän siis mahdollisti uusi kahdeksan metrin Flexi, jonka ostin mökkireissua varten. Oli just hyvä ostos.

Seuraavaksi siis kuvia mökkireissulta. En taaskaan saanut onnistuneita valjastelukuvia - en ilmeisesti osaa yhtään ottaa kuvia yhdellä kädellä joten kaikista kuvista tuntuu tulevan epätarkkoja. Argh. No, yhden varsinaisen valjastelukuvan aion julkaista, vaikka sekin on aikalailla ahterista.

Mökillä olo alkoi näin:

Sitten jatkettiin näin:

Ja tässä se ainokainen valjastelukuva (ja vettä ripsii...):

Olen tämän lomaviikon aikana huomannut entistä selvemmin miten kiinni Vilma on mussa. Tytteli mm. kytisteli ikkunassa tähän tyyliin kun hipsin vessareissulle tai saunaan:

Kelit oli tosiaan tämmöiset:

Eli todellakin pimeää oli kuin mörön persiissä ja vettä tuli lähes tauotta... Mutta pääasia mökillä onkin se ettei siellä tarvitse noudattaa mitään aikatauluja ja oikeastaan on aika tunnelmallista, kun sade rummuttaa vasten peltikattoa. Tuli siis lueskeltua aika paljon... Ja mikä tärkeintä, Vilma tosiaan tykkäsi seurailla lintuja ja aaltoja ikkunasta sekä juoksennella luonnossa. Molemmat yöt se nukkui mun kainalossa ja oli tällä kertaa varsin rauhassa.

Mun täytyy kyllä edelleen todeta että olen hyvin, hyvin onnellinen Vilmasta. Sisko sen sijaan on varmaan aika helpottunut kun me matkataan takaisin Helsinkiin sunnuntaina... :D Jostain kumman syystä Vilma on siskon mielestä melkomoinen häirikkö hepulikohtauksiensa ja puheliaisuutensa takia. Toivottavasti se kuitenkin joskus ottaa meitin kissat hoitoonsa, jos tarve vaatii...

Muuten, juhannuksena siskon pihassa kävi tämmöinen kaveri:

Kuvassa Valtsu, joka on aiemmin asustellut siskon kämpässä ja joka nyt asuu ilmeisestikin parin asunnon päässä. Ei ole eikä ole ollutkaan siskon kissa vaan perheen joka aiemmin asui asunnossa, jossa sisko nyt asuu. Ja joo, ulkokissahan se...

Mua taitaa kohta alkaa jännittää. Lauantain näyttely nimittäin. Se on ihan varmaa, että Vilma vetää kaikki aariat kehiin näyttelyssä, mutta kunhan nyt ei muuten sitten hepuloisi. Tänään taas mietin miten jotkut varmasti saattaa pelätäkin kun Vilma rääkyy menemään, vaikkei se siis sillä rääkymisellään mitään sen ihmeempää tarkoitakaan - kunhan ilmaisee mielipiteensä. Väliin se katsoo ihan suoraan kohti ja heittää mitä uskomattomimmat ulinat kehiin, mutta se on tosiaankin vaan Vilman tapa. Hassu katti. :D

Ja ai niin, ollaan taas saatu nauraa Vilman oma-alotteisille leikin alottajaisille - sillä kun tuntuu olevan joku ihmeellinen kyky löytää lempilelunsa vaikka se olis missä kätkössä. Luulet pistäneesi lelun syrjään ja hetken päästä kissa ilmestyy lelu suussaan ja pudottaa sen syliin. "Nyt leikitään!" Ja leikkiaikaa tuntuu olevan kaikki valveillaoloaika... :D

Vilma on niin mun kissa, niin mun kissa!