Meidän eilinen näyttelypäivä ei ollut mikään varsinainen suksee. Allekirjoittanut nukkui pommiin, sattui kaikenlaista muutakin ei-niin-kivaa ja kaiken huipuksi tuomari totesi Kiepistä, ettei se näytä bengalilta ensinkään. En ole ehkä ikinä nähnyt yhtä negatiivista arvosteluseteleliä - sen mukaan Kieppi on lähinnä kissan irvikuva. Näin ollen jäi serti saamatta, mikä on vähän kumma juttu kun ei olla edes mitenkään pitkällä vaan ihan vaan avoimessa ysiluokassa.

Olisin ymmärtänyt, jos kyse olisi ollut jostain sertin eväävästä virheestä kuten häntäknikistä tai laikusta, mutta mitään sellaisiahan Kiepillä ei ole. Tuomarin mielestä se oli vaan huono: sillä on mm. liian pitkä turkki, huonot kuviot (tiedossa kyllä on, että kontrasti saisi olla parempi), epätyypillinen ja lattea pää sekä yleisvaikutelma "ei sellainen kuin pitäisi". Kuvaavaa toki on, että edellisessä näyttelyssä Kieppi oli paneelissa. Ilmeisesti pari viimeistä kuukautta on tehnyt Kiepistä Frankensteinin hirviön...NOT.

Yksi näyttely, yksi tuomari, yksi menetetty serti - ei nyt loppujen lopuksi niin suurta merkitystä. Tiinalla kyllä tuli lovi lompakkoon vähän turhasta näyttelyreissusta, mutta mistäpä näitä osaa ennakoida. Tämmöistä tämä näyttelytouhu välillä on. Ensi kerralla paremmalla onnella!

Onneksi saimme sentään iloita Mr Mäykysen Premior-tittelistä sekä Sepon isäpaapan pääsystä paneeliin. Isot onnittelut!