Täällä ollaan vielä hengissä, vaikkei ehkä blogikirjoitusten perusteella uskoisi. Jotenkin on ollut niin paljon kaikkea, että blogi on jäänyt retuperälle - pitäisi taas tehdä parannus. Kauheasti uusia kuviakaan ei ole tullut napsittua, mikä sekin harmittaa.

Mutta mutta, meillä menee kai pääsääntöisesti ihan ok. Harmejakin on tosin ollut, mutta eihän niistä auta kuin selvitä. Pidin aika pitkään (puoli vuotta?) makuuhuonetta kissattomana vyöhykkeenä, mutta sitten kun Vilma alkoi näyttää siltä ettei sillä ollut heti ensimmäisenä mielessä sänkyyn pissiminen päästin kissat takaisin makkariin. Se on ollut kaikin puolin varsin helpottava ratkaisu, koska olin to-del-la väsynyt lukitun makuuhuoneen aiheuttamaan sivujuonteeseen: Seppo aloitti "parhaassa" tapauksessa oven hakkaamisen ja huutamisen aamuyöllä klo 2 niin että todella pitkään olin vaan muutaman tunnin yöunilla. Kyllähän siinä väsyy. Nyt tuo reuhaaminen on vähentynyt huomattavasti, vaikkakin edelleen toisinaan Seppo koittaa herätellä ruokkimaan itseään.

Sepolle alkoi ilmestyä keväällä ihottumaa, jonka pystyi arvaamaan melko suoraan jonkun allergian aiheuttamaksi. Kertaalleen käytiin lekurissa hakemassa AB- ja kortisonipistokset ja vaihdettiin entistä lihaisampaan ruokavalioon. Ihottuma kuitenkin palasi ja lekuriin vei tiemme uudemman kerran. Tällä kertaa Sepolta otettiin verikokeet, joissa ilmeni, että Sepolla on taipumusta atopiaan. Diagnoosina oli kuitenkin ruoka-aineallergia, jota nyt yritetään selvittää tarkemmin eliminaatiodieetin avulla. Meillä on siis edessä melko pitkä tie, koska ruoka-aineita rajataan yksi kerrallaan ja selvitellään mistä niitä oireita oikein tulee. Nyt on menossa kortisonikuurin viimeiset hetket ja valitettavasti näppyjä on ilmaantunut taas pari kipaletta. Ei mitään ryhelmää niin kuin aiemmin, mutta nuo pari jo riittävät kertomaan, että edelleen Sepolla on ruokavaliossa jotain, joka ei sille sovi. Vähän on vaikeaa, mutta eiköhän me ennen pitkää tuo allergian aiheuttaja selvitetä.

Kieppi taasen on lennellyt pari kertaa Maarianhaminaan ja takaisin kollilaan, mutta vähän näyttää siltä, että tulosta ei ole vieläkään tulossa. Kieppi juoksi säännöllisesti ja usein keväällä, mutta kesällä sitten iski kiimataukokin. Sitten kun kiimatauosta päästiin, niin Kieppi päätti että ei nyt viitsi antaa kollin astua. Itse asiassa hain eilen Kiepin lentokentältä sen oltua melkein kuukauden pois kotoa. Ollaan mahdollisesti menossa Urkin näyttelyyn 10.10. - olettaen siis ettei tytsy ole tiineenä. Meillä on ollu tosi pitkä näyttelytaukokin, kun Kieppi on ollut kollilassa ja Sepolla on ollut allergiaharmeja - ikävä olis jo näyttelyihin!