Äh, pakko jatkaa edellistä kirjoitusta kun jäi vaivaamaan. Mä en halua kuitenkaan antaa sitä kuvaa, että mua pelkästään ketuttaa Vilman pissimisen aiheuttama materiaalinen harmi - on selvää että mua huolestuttaa mikä tuon vaivan taustalla on. Vahvat epäilykset ovat kaikesta huolimatta, että ne tulehdukset aikoinaan laukaisivat tämän hutipissailun jota nyt sitten jonkinasteinen stressi pitää yllä.

Stressiä voi aiheuttaa esimerkiksi Seppo, joka selvästi äityy piinaamaan Vilmaa huomatessaan ettei toinen jaksaisi osallistua yhtä innokkaasti painileikkeihin. Seppo lisäksi ilmiselvästi purkaa omaa turhautumistaan Vilmaan kun ei saa tahtoaan läpi eli toisin sanoen kun ruokaa ei ala kuulumaan kun herra sitä kovaäänisesti vaatii. Mä näen ilmiselvän käyttäytymismallin Sepolla siinä, että kun se ei saa mitä haluaa se haluaa huomiota hinnalla millä hyvänsä. Välillä se huomiohakuisuus on sitä, että Seppo läpsyttää paperikassin reunaa tai menee hakkaamaan ruokalaatikon kylkeä, mutta välillä se on just sitä, että Seppo lähtee Vilman perään. Sillä saa kivasti mun huomion, kun Vilma kiljuu. Otsan rypistys

Jos miettii ihan nyt tämänaamuista, niin mä eilen illalla siirtelin huonekaluja takaisin paikoilleen remontin jäljiltä. Jos kissa on oikein herkkä, niin jopa tällaiset muutokset aiheuttavat stressioireita, mutta kuitenkin pitäisin tätä kissojen keskinäistä kemiaa isompana syyllisenä.

Täytyy ottaa myös Seppo tiukempaan ruotuun. Voisi kokeilla esimerkiksi jonkunasteista eristämistä ja huomiotta jättämistä kun se huomion hakeminen alkaa - ehkä sitten Vilmakin saisi olla enemmän rauhassa.