Onpas meillä ollut mukavaa. Eilen naureskelin Kiepille, kun se huiskaleikin jälkeen jäi surkeasti huutamaan huiskan perään. Tai no, ei edes niin kovin surkeasti vaan hyvinkin vaativasti. :D Ei se tuomari viikonloppuna turhaan kirjoittanut arvosteluseteliin "screaming creature". ;) Tyttö on jo nyt oppinut tulemaan perässä jääkaapille - se tuntuu oppivan kaiken turbonopeasti!

Tässä Seppo ja Kieppi eilen:

Kieppi ja Sepon vähintäänkin mielenkiintoinen lähestymistapa kiipeilypuuhun:

Tässä vielä Seppoa:

Kavereitten menoa tältä päivältä:

Kieppi kukkulan kuningattarena:

Tänään me otettiin päiväunet niin että Kieppi oli mun kainalossa ja sen pää nojasi Seppoon, joka mahtui myös kainalooon. Vilma nukkui mun jaloissa.

Kissanpäiviä.