Tauon jälkeen taas meistäkin kuulee. Meillä on vähän ikävämpiä uutisia tällä kertaa, sillä Sepon onnettomuus teekupin kanssa osoittautuikin vakavammaksi kuin ensin näytti. Viime viikolla Seppo repi itselleen kaljun läntin selkään, ja lekuriinhan sitä jouduttiin. Käytiin tutulla lekurilla torstaina ja Seppo on nyt parin viikon antibioottikuurilla. Lääkäri "kuori" loputkin irtonahasta ja Seppo-reppanalla on nyt sitten selässä kalju läntti, jota me puhdistellaan ja sitten sivellään palovammavoidetta. Onneksi kuitenkin lääkärin mielestä vaurio on todennäköisesti niin pinnallinen, että karvat kasvavat takaisin. Turun näyttelyyn me ei nyt kyllä päästä, mutta tärkeintähän tässä on se, että Seppo on nyt kuntoutumassa!

Voi että miten sitä voikin olla sydän syrjällään pikkuisen takia. Uni on jäänyt aika vähälle ja nyt ihan käytännön syistäkin heräilen pari kertaa yössä tarkistamaan mikä Sepon - ja asunnon - tilanne on. Seppo kun tuppaa kaatelemaan ruokiaan ja vesiään tuo tötterö päässä ja väliin lentelee hiekat ja kakatkin hiekkalaatikosta vähän väärään osoitteeseen... :) Ja ensimmäiset päivät tuon kaulurin kanssa eivät olleet järin onnistuneita, kun Seppo oppi irrottamaan kaulurin. Sitä sai sitten olla vähän väliä laittamassa takaisin. Eilen illalla yritin Sepolle hienoa kalsariasua, jota sitten kuitenkaan ei Vilma sulattanut. Ilmeisesti moinen kalsariviritelmä ei sopinut leidin muotisilmään ollenkaan...

Vähän tärähtänyt, mutta muuten niin hauska otos:

No, kun kalsarit ei käyneet, niin viritin kauluriin valjaat. No, nekin lähtivät yöllä mäkeen. Aikamoinen houdini tuo Seppo... Vihdoin yöllä sitten laitoin valjaan remmit ristiin ja nyt jos Sepukka noista pääsee irti, niin saa kyllä olla aikamoinen kahlekuningas!

Nyt muuten tuossa vauriokohdassa on jo paikoin sänkeä, joten kyllä ne karvat näyttää kasvavan takaisin. Vielä osa ihosta on vähän punakkaa, mutta kädet ristiin että sillekin alueelle karvat alkaa kasvamaan kunhan tulehdus hellittää.

Kauhean läheisriippuvainen tuo Seppo on nyt ollut. Istuisi vaan koko ajan sylissä ja viime yönäkin se nukkui mun vatsan päällä peiton alla. Vilma ei tietenkään halunnut jäädä kakkoseksi, joten se kyhnötti mun naaman vieressä. :D Ottaa päähän, että pitää käydä töissä (viime viikolla tosin olin torstain ja perjantain kotona töissä), kun niin mielellään olis vaan kotona hoivaamassa pientä potilasta ja katsomassa ettei mitään outoja tapahdu.

Mutta pääasia tosiaan, että Sepukka on nyt kuntoutumassa. Ei sille ole näemmä jäänyt mitään traumoja tuosta aksidentista, yhtä hullun lailla se pistää menemään. Kuten sanottua, niin Seppo on jopa välillä hullunrohkea ja tipahtelee edelleen sängyltä ja tuoleilta. Nyt se ei enää tuon tötterön kanssa pääse kiipeämään kiipeilypuuhun tai pöydälle, joten vähän aikaan ei toivottavasti tarvitse huolehtia, että jätkä tipahtaa jostain ja loukkaa itsensä.