Nyt näyttää paremmalta! Tänä aamuna Vilma oli odottelemassa makkarin oven takana kun heräsin ja jätin sitten oven raolleen. Vilma kävi monta kertaa kuikuilemassa ovelle päin, mutta rohkeus tuntui aina vaan pettävän. Onneksi nyt ei sitä rääkymistä kuulunut vaan maltillista murinaa ja suhinaa.

Sepolla oli, kuinka ollakaan, meno päällä ja se päätti sitten lähteä tiedusteluretkelle huoneesta. Leikitin Seppoa niin että Vilma katseli jonkun matkan päästä ja koitin rauhoitella Vilmaa samalla äänellä. Sitten Seppo päätti lähteä tutkimaan asuntoa enemmänkin ja Vilma vaan katseli sohvan selkänojalta. Olivat toisistaan yhdessä vaiheessa jo alle puolen metrin päässä!

Sitten Seppo teki löydön. Meinasin äsken kuukahtaa nauruun, niin hassulta tuo Sepon ääntely kuulosti! Seppo nimittäin löysi Vilmalle antamani kalkkunan kaulan ja alkoi välittömästi kaluta sitä pitäen samalla sellaista hassua manaaja- tai gremlinsmäistä örinää. Nyt on kyllä löydetty Vuoden Lihansyöjä! Tuollainen hernekeittopurkin kokoinen kaveri raatelee itseään isompaa kalkkunan kaulaa mennen tullen!

Mutta nyt tosiaan jo näkyy valoa tunnelin päässä kun ovat samassa huoneessa eikä yhtään murinaa tai sähinää ole kuulunut ainakaan varttiin. Huh! Kyllä tässä onkin oltu sydän syrjällään.

Näyttää kyllä siltä, että Sepostakin on tulossa varsinainen persoona! =) On tämä niin mukavaa. Että miten noista riiviöistä voikin tykätä näin paljon!