Miten voi jännittää toisen kissan tuloa näin paljon, kun on kuitenkin onnistunut pitämään yhdenkin kissan hengissä melkein vuoden? ;) Ihan Sepon tulon kynnyksellä on alkanut tuntumaan siltä, että enhän mä osaa kissaa ruokkiakaan saatikka sitten osaisin muuten huolehtia siitä. Mä en tajua. Hirveä paniikki päällä että jos mä en osaakaan olla hyvä kissaäiti tälle toiselle. ;)

Tänään kävin hakemassa muutamia ruokakippoja lisää ja oikeastaan ainoa mitä tarvitaan enää on joku matto wc-kopin alle. Viime viikolla kävin hakemassa ison kollinmentävän vessan:

Kävinpä myös ostamassa Clipper 3:n, jonka tietty Vilma heti testasi:

Neiti itse vähän protestoi veljen tuloa:

Mutta hui, enää neljä päivää... Jotenkin ihan huisia että kohta meitä on täällä kolme!