Mä siis rrrrrrrakastan mun äitiä. Joka kerta kun se tulee lähelle mä alan kehrätä ja joka kerta kun se menee ohi niin mun on suorastaan pakko puskea sen jalkaa. Tänä viikonloppuna mä en oo malttanut kunnolla edes nukkua, kun mä haluaisin vaan olla lähellä äitiä ja leikkiä sen kanssa. Multa pettää välillä jalatkin alta kun näen äitin ja sitten mä kopsahdan lattialle selälleni ja kiehnään ja kiemurtelen niin että äiti varmasti huomaa että mä olen pitkä tyttö ja mun masu on tooooosi ihana!

Jos äiti on oikein lähellä tai mä pääsen sen syliin, niin mä tahdon vaan hoitaa äitiä. Mä nuolen ja nuolen, mutta välillä äiti kääntää päänsä pois tai kääntää kylkeä enkä mä oikein ymmärrä sitä. Mä vaan niin tahtoisin pestä äidin kasvot ja hiukset - se ei näemmä itse ymmärrä pitää niitä puhtaina! Ja voi että mulla on paljon juttuakin äidille, mä kerron sille mun elämästäni päivät pääksytysten ja sitä juttua kuulkaa riittää. Mä huutelen toisesta huoneestakin äidille, kun se ei aina ymmärrä pysyä mun vieressä.

Ja noi yöt! Äiti siis vaan makaa peiton alla eikä meinaa leikkiä mun kanssa! Mä vien sille monta kertaa yössä mun noutoleluja ja se vaan mumisee jotain ja kääntää kylkeä. Mä en kyllä tuollaista peliä suvaitse ja mä välillä käyn äitin varpaisiin kiinni tai asetun sen vatsan päälle nuolemaan sen kasvoja tai hiuksia. Yksi hyvä keino herättää äiti on myös ruopia vuodevaatteiden päällä että niihin jää sellaisia ihania pikku reikiä mun kynsistä. Silloin äiti yleensä herää varmasti! Se saattaa joskus heittää mun lelun makkarista uloskin ja totta kai mä lähden sitä hakemaan, mutta joskus mulle käy niin, että mua on vastassa suljettu makuuhuoneen ovi. Siis mitäh??! Ei kellään voi olla näin julmaa äitiä, että se sulkee lapsensa pois luotaan! Mä sitten jään makaamaan ihan hiljaa siihen makkarin oven taakse ja kun äiti herää ja avaa oven, mä alan kiljumaan ja ryntään heti puskemaan äitiä. Ja kyllä mä aina kehräänkin.

I love my Mum!