Meille sitä sitten sattuu ja tapahtuu. Tultiin just valjastelemasta ja kissa kyllä makaa rauhallisena matolla, mutta mulla on hirveä vekki korvan takana ja verta valuu.

Mentiin tuonne metsikköön taas valjastelemaan ja meillä olikin oikein mukavaa. Oltiin oltu pihalla jotain 1½ tuntia ja oltiin just lähdössä pois, kun pusikosta kuului: "Tanja, Tanja, odota!" Ehdin napata Vilman syliin, kun pusikosta juoksi iso musta koira ja suoraan meidän luokse. Vilma tietysti hepuloimaan: se hyppäs mun pään kautta maahan ja sieltä sitten puuhun hirveän suhinan ja murinan säestyksellä. Tietty myös anaalit piti vetää kehiin ja haisenkin tällä hetkellä aika mielenkiintoiselle. Onneksi Vilma ei sentään päässyt irti!

Siinä sitten nökötettiin, kissa puussa ja minä kissan alla. Karjuin koiran omistajaa että tulis ottamaan koiransa kiinni ja omistaja vaan vakuuttelee kauempaa että ei se mitään tee. No ei ehkä teekään, mutta kun kissa ei nyt sattunut kauheasti siitä diggailemaan... No, selvitettiin siinä pikaisesti asia ja todettiin että eipä hätää. Vähän ajan päästä rupesin kokeilemaan korvantaustaa ja vertahan sieltä vuosi. Kiva oli mennä kotiin, kun en yhtään tiennyt kuinka silvottu oikeastaan olinkaan. ;)

No, kotona sitten selvis, että aika ilkeän näköinen naarmuhan tuolta menee just korvan takaa. Odottelen nyt että vuoto vähän tyrehtyis, niin pääsis pesemään itseään tästä ah niin ihanasta tuoksusta... Olipahan tämäkin. Kunhan nyt vaan ei Vilmalle jää mitään kammoa!