Tuntuu että kaikki muut saa vaan kissavauvoja ja mä en... Toisille on tulossa yksi vauva, kasvattajilla odotellaan pentuja ja joidenkin sijoitusnaaraat saa pentuja. Ja mä en saa ikinä mun poikaa! Mä en ehkä kestä!

Snif. Vaan kyllä se on vaan jaksettava odottaa. Onhan mulla tosiaan tuo Maailman Paras Kissa täällä seurana, sitä ei tietysti voi aliarvioida mitenkään. Enkä mä aliarvioikaan, koska Vilmankin tulo oli enemmän kuin olin ikinä toivonut!

Mutta vietetäänpä nyt taas pari nostalgiahetkeä Vilmulin pentukuvien parissa. =) Täältä pesee!

Kylläpä naurattaa. =) Alla oleva kuva on otettu Vilman tokana päivänä.

Tästä seuraavasta en tiedäkään enää mikä se on... Nukuin muuten olkkarin lattialla ekan viikon, kun mulla oli hieno idea, etten päästä kissaa makkariin ollenkaan. Joopa joo...

Vilman lempilelu on edelleen tuo kuvassa jotenkuten näkyvä katkis. Tosin niitä on nyt jo hukkunut aika monta, pitäis taas mennä ostelemaan lisää.

Sulotuoksut...