Mikähän ihme nostalgiapäivä mulla on tänään?

Rupesin tässä muistelemaan sitä miten päädyin ottamaan kissan. En muista mistä kimmoke tuli, mutta rupesin joskus pari vuotta sitten selailemaan urakalla kissasivuja netistä. En ollut ottamassa kissaa tai edes harkinnut sitä, mutta jostain syystä ramppasin mitä erilaisimmilla kissasivuilla päivittäin. Jossain vaiheessa rupesin haaveilemaan omasta kissasta. Haave eteni hiljakseen niin että mietin jo nimeäkin kissalle, otin selvää missä on lähimmät kissahoitolat ja eläinlääkärit, mitä kissanpito maksaa ja miten kissaa hoidetaan. Ja silti en muka ollut ottamassa kissaa oikeasti. :D

Haaveilin nimenomaan rotukissasta, koska aikuisikään asti kestänyt kissafobia oli tehnyt mulle sen, että halusin seurallisen, aktiivisen ja tasapainoisen kissan ja perheenjäsenen. En tahtonut mitään sohvan alle piiloutuvaa erakkoa, joka hyökkisi sieltä sitten välillä ihmisten koipiin kiinni (ei niin että olisin edelleen pelännyt moista, mutta tahdoin vaan nimenomaan kissakaverin). Okei, aivan typerää yhdistää tuo edellinen suoraan maatiaisiin, koska niistäkin löytyy upeita ja seurallisia kissoja, mutta mulla oli ollut vähän huonoja kokemuksia maatiaisista ja halusin olla jotenkin edes selvemmillä vesillä kissan luonteesta.

Ensin ihastuin venäjänsinisiin ihan pelkästään ulkomuodon perusteella. Sitten tulivat radgollit ja pyhät birmat eli aivan erilaiset kissat kuin mihin lopulta päädyin! Jossain vaiheessa surffatessani näin muistaakseni Kissagallerian sivuilla mielettömän kuvan bengalista. Se kuva paloi kiinni mun verkkokalvoille ja aloin tutustua rotuun paremmin netin kautta. Ja se oli menoa se. Rotukuvaus sopi just mun toiveisiin ja rodun ulkonäkökin oli niin upea, etten meinannut edes tajuta että sellaisia otuksia oli olemassa. Ja mä en edelleenkään ollut ottamassa kissaa, haaveilin muka vaan. :D

Jossain vaiheessa mä sitten tajusin haaveissani, että mähän olin ottamassa kissaa. Olin jo ottanut selvää kasvattajistakin - juu, en muka ollut ottamassa kissaa. =) Sitten laitoin meiliä, tein varauksen (määritellen tarkoin mitä halusin kissan luonteelta) ja huvittavaa kyllä, kissa tuli mulle aika pian varauksen teon jälkeen, vaikka itse asiassa ensimmäisen tiedon mukaan olisin saanut bengalini vuodenvaihteen jälkeen (Vilma tuli mulle marraskuussa).

Ja voi miten mä pelkäsin ennen Vilman tuloa, etten osaisi olla hyvä kissaäiti. Mietin että enhän mä osaa mistään elävästä olennosta edes pitää huolta ja miten suuri vastuu kissanpitoon liittyisi. No, siinähän kävi sitten lopulta tyypillisesti eli sinä hetkenä kun kissa tuli kotiin, musta tuntui kun se olis ollut täällä aina.

Välillä mä jopa pelkään sitä hetkeä kun tuosta riiviöstä aika jättää. Se on parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut. Mä olen ihan naurettavan riippuvainen tuosta karvakaverista!