Varoituksen sana: nyt saattaa tulla aika pateettista höpötystä. Mä olen taas viime päivinä ollut ihan rakastunut tuohon pikku lapsoseeni ja mulla on ollut sitä ikävä heti kun olen sulkenut kotioven takani. On se vaan sellainen pakkaus, että en tajua miten olen aiemmin voinut elää ilman kissaa. Kotikin tuntuu nyt varmaan ensimmäistä kertaa kodilta, kun täällä on tuo hassu napero.

Tuli tänään aamulla mieleen tuo Vilman tapa loikata selän/olkapäitten kautta pöydälle. Vilma nimittäin harrasti sitä pienenä tyttönä alvariinsa! Se ei jostain syystä uskaltanut (?) hypätä millekään pöytätasolle suoraan vaan käytti aina mua tikkaina. Vilman ollessa pieni tuo tapa ei niin haitannutkaan, mutta nyt isompana vähän tuntuu (& näkyy naarmujen muodossa!), jos Vilma hyppää oikein roheasti olkapäille. Nyttemmin se osaa jo hypätä suoraan pöydille, mutta jos se on "hepulissa", niin se saattaa toisinaan vieläkin hypätä mun kautta. Ja jos Vilma on oikein hepulissa :D, niin se ei hirveästi varo hypätessään. Se osaa hypätä olkapäälle sulavastikin, mutta välillä se ei leikin tiimellyksessä muistu mieleen... Nooh, se on pientä, enpä mä sokerista ole! =)

Vilma oli myös pienempänä aikamoinen ruokarosmo. Se oli kiinnostunut aivan kaikesta mitä söin ja monesti se tuli vaan vauhdilla, loikkas syliin ja varasti juustot leivän päältä. Ruokailu ei tosiaan ollut helppoa kun piti yrittää pitää tuo vauhti-Vilma erossa lautasesta; se kun tunki ihan väkisin siihen lautaselle ja yritti pölliä ruokaa. :D Nykyään Vilma ei tuota ruoan pöllimistä juurikaan tee, vaikka se tietysti osallistuukin edelleen mun ruokailuun kyttäämällä vierestä.

Vilma itse muuten syö pääasiassa (raakaa) lihaa hivenaine- ja kalkkiseoksen kera. Väliin tietyt lihat alkaa tympiä (kuten nyt on menossa possunlihan vieroksunta ja naudanliha ei oikein uppoa missään muodoissa) ja toisinaan annan Vilmalle purkin jotain laadukasta, mahdollisimman puhdasta ja lihapitoista eläinkaupan ruokaa. Raksuista me ollaan kokeiltu James Wellbelovedia, joka ei tosin Vilmalle sopinut vaan aiheutti vatsan löysyyttä, Eagle Packia ja nyt viimeisimpänä Orijenia. Eagle Pack ja Orijen ovat nähdäkseni laadukkaimmasta päästä noissa raksuissa, joten niissä me taidetaan pysytellä. En viitsi kuitenkaan ihan määrättömästi noita raksuja syöttää, joten raksubaari ei ole auki 24/7 vaan säännöstelen raksujen syöntiä.

Voisin liittää tähän postaukseen myös muutamia vanhempia kuvia. Kuvat ovat huhtikuulta.

Kaksi viimeisintä kuvaa siskon luota.

Ja tässä vielä ystäväni K:n kissakaverukset Taisto ja Kerttu:

Kerttu-polo ei oikein valokuvaamisesta innostunut vaan ummisti silmänsä sitkeästi joka kuvassa jonka siitä napsin. ;) Ja kaveruksethan ovat roduiltaan cornish rex ja siamilainen. Molemmista roduista tykkään aivan älyttömästi ja haaveissa siintääkin oma cornish rex vielä joskus. Mulla on pitemmän tähtäimen kissasuunnitelmat. ;)

Mä luulen että "sosiaalinen ja vilkas" cornish rex sopis mun kissalaumaan hyvin. Varmaan on monet tutut ja sukulaiset hirveän innoissaan sitten tästä mun apinalaumasta. :D Me tullaan sitten kaikki yhes koos juhlapyhien viettoon ym.! =) No, toistan itseäni kun sanon että minusta kissan ei pidä olla sohvaperuna eikä mikään ihmisiä vieroksuva erakko.