Näin synkän sunnuntaipäivän kunniaksi päätin vihdoin ja viimein aloittaa oman kissablogin, joka on ollut mielessä jo siitä lähtien kun kissan sain. Tunnarit hommasin Vuodatukseen helmikuussa, mutta mikä siinä onkaan että ei ole saanut tätä aiemmin tehtyä?

Alussa lienee jonkun sortin esittely paikallaan. Vaikka blogin nimi on Kissapetoja, ei mulla oikeasti mitään petoja kotona asusta. :D Vilma (Anuler Balisha) on rodultaan bengali ja kotoisin tuosta lahden takaa Virosta. Vilman piti olla Viljami, mutta kun mulle tarjottiin reipasta ja sosiaalista bengalityttöä, en voinut kieltäytyä. Enkä ole hetkeäkään katunut - Vilma on just oikea kissa mulle!

Tässä Vilma pikkaraisena kasvattajan luona:

Huomatkaa puuhkahäntä! =)

Sain Vilman luokseni 10.11.2006 perjantaina. Ajattelin etukäteen että se varmaan luimistelee viikonlopun jossain nurkassa mutta kaikkea muuta! Vilma tutki välittömästi kaikki paikat, söi, joi ja kävi laatikolla aivan kuin olisi ollut mun luona aina. Kertoo hyvin tytön luonteesta; samanlainen se on nykyäänkin. Milloin tahansa mun luo tulee vieraita tai mennään Vilman kanssa vieraaseen paikkaan, Vilma on kaikkien kamu eikä tunnu vierastavan tai pelkäävän mitään. Vilma on myös hyvin puhelias, ja tutut ovatkin ihmetelleet tytön alituista puhetulvaa. Myös eläinlääkärissä Vilma on viihdyttänyt toisia asiakkaita, hoitajia ja eläinlääkäriä määrätietoisella ulosannillaan. :D

Vilma on ollut parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut. Se on mun oma mussukka, jota tuijottelen joka päivä umpirakastuneena. =) Tälläinen siitä on tullut:

Ja tällainen Vilma oli pienenä tyttönä:

Mulla on ollut tilauksessa jo jonkun aikaa myös bengalipoika. Vielä ei ole onnistanut. Tänään olen itse asiassa ollut melkomoisen haikeilla fiiliksillä, sillä kasvattajalle on kyllä syntynyt pari pentuetta, mutta kun pennut on yhtä lukuunottamatta kaikki tyttöjä! Poika antaa siis vielä odotuttaa itseään... Eikä kyse ole siitä että haluaisin taas pennun kotiin tai siitä että pennut on niin suloisia (vaikka onhan ne!) vaan jotenkin on vaan olo että meidän perhe ei ole vielä kasassa. Jotenkin oikein sydäntä raastaa nyt tämä odotus. Mutta pidetään peukkuja pystyssä että poika ilmaantuu maailmaan pian!