Jatketaanpa vielä vähän taustoista. Tarkoitukseni ei ole olla pääosassa tässä blogissa, mutta kerrottakoon sen verran, että ikää on kertynyt 30+. Olen haaveillut lemmikistä koko ikäni, mutta haave tosiaan toteutui vasta näin kypsemmällä iällä. =) Varmaan senkin takia olen totaalisen höyrähtänyt tähän kissatouhuun.

Sekin varmasti vaikuttaa, että pelkäsin kissoja hysteerisesti noin 26-vuotiaaksi. Silloin isäni otti maatiaiskissanpennun, Vernerin, ja Verneri poisti multa kissafobian tuossa tuokiossa. Sitä ei kyllä välttämättä uskoisi, kun miettii minkälainen luonne tällä kissaherralla on... ;) Verneri tuntee arvonsa eikä anna ihmisten turhaan häärätä sen kimpussa vaan ilmoittaa mielipiteensä puremalla tai kynsimällä. Toki Vernerikin osaa olla herttainen ja purraava "pikku" kisuli, mutta yleensä ne hetket kestävät valitettavan vähän aikaa. Kuitenkin Vernerillä tulee aina olemaan erityinen paikka mun sydämessä, opettihan se mut rakastamaan kissoja! Verneri taitaakin täyttää ensi kuussa kuusi vuotta, jos en ihan väärin muistele. Vai onko se kohta jo seitsemän? Hui, miten aika menee nopeasti...

Kuten tuolla jo aiemmassa postauksessa sanoin, mulla ei ole kotona petoa. Tämän blogin nimi koittaa oikeastaan olla hieman ironinen (hah-hah), koska melko sitkeässä elää se luulo, että bengalit on jotenkin huonoluonteisia ja villejä. Bengalin taustallahan on luonnonvarainen aasialainen leopardikissa. Mä kuitenkin toivoisin, että tästä luulosta alettaisiin hiljalleen pääsemään eroon. Bengalit on suloisia lemmikkejä siinä missä muutkin koti-, maatiais- ja rotukissat.

Anyways, jatketaanpas sitten itse Vilmasta. Vilma on syntynyt 25.7.2006 eli se on tällä hetkellä 10 kk vanha. Aivan penska siis vielä! Vilman olis tarkoitus korkata näyttelyura Keskisin näyttelyssä 30.6. Varsinaisestihan en ottanut Vilmaa edes näyttelykamuksi, mutta ajattelin nyt kokeilla tuota näyttelytoimintaa ensin Vilman kanssa. Tulevan pojan kanssa olis tarkoitus sitten kiertää näyttelyissä enemmänkin - tietysti kissan ehdoilla.

Vilma tykkää noutaa katkarapuleluaan, juosta matot ruttuun ja nuolla öisin äipän naamaa ja stailata äipän hiuksia. =) Jos yöllä leikityttää, niin Vilma kantaa reippaana tyttönä katkarapuleluaan mulle sitten sänkyyn. Ja jos en esitä elonmerkkejä, niin Vilma kyllä tietää miten mut saa hereille. :D Vilma osallistuu muutenkin aikalailla kaikkeen - se on mun varjo! Ruoanlaittotouhuja on ihana seurailla ja koittaa napsia välistä ruokaa. Imuroimistakin on seurattava vierestä, että varmasti tulee puhdasta; tämä kissaneiti ei imuria pelkää.