Jo näyttelyssä iski luonnollisesti stressi: miten mä nyt pääsen kissanäyttelyihin, kun ei ole enää näyttelykissaa, jota näyttelyttää? Aika näyttää, miten asia ratkeaa. Väkisinkin tässä tulee pientä taukoa, sillä meille on tulossa karvatonta perheenlisäystä. Oma lukunsa on myös se, että meidän kissamäärä on nyt toistaiseksi tässä eikä lauman toimivuuden kannalta ole mitenkään päin järkevää lisätä kissamäärää esimerkiksi uudella (näyttely)kissalla.

Kiepin kanssa olen tuskaillut "pienimuotoisen" merkkailuongelman kanssa. Kieppihän leikattiin jo viime kesänä, mutta merkkailutapa jäi niin sanotusti päälle. Käytin Kiepin lääkärissäkin, että saatiin poissuljettua elimelliset vaivat ja, kuten arvelinkin, Kiepissä ei ole mitään fyysistä vikaa. Nyt olen taas ottanut Feliwayn käyttöön ja syötän Kiepille Zylkeneä, pissapaikat koetetaan pestä huolellisesti etikalla ja/tai pissanpoistoon tarkoitetuilla pesuaineilla, mutta sanottavaa apua näistä keinoista ei ole ollut. Onneksi sentään merkkailu ei ole niin tiheää kuin aikoinaan Kiepin ollessa leikkaamaton!

Aika pitkältihän nuo arvioinnit ovat toistensa kaltaisia - melkein samat jorinat tulee kuunneltua joka kerta, niin kuin luonnollista onkin. Se vaan vähän vaihtelee, tykkääkö tuomari Sepon aika omaleimaisestakin ulkonäöstä vai onko suurinpiirtein sitä mieltä, että kyllähän tuo nyt menettelee. Onpa meillä sertikin jäänyt saamatta mm. sen takia, kun Seppo näytti tuomarin pöydällä masentuneelta ja alakuloiselta. (Ensimmäinen näyttely melko pitkän tauon jälkeen, Sepon turkki erittäin pörhössä kovan pakkasen ja turhan pesukerran takia sekä kissa ihmeissään - kyllähän se alakuloiseksi vetää väkisinkin!)

Seppo muuten osoitti taas houdinimaiset kykynsä Tallinnassa hotellihuoneessa oppimalla heti kuinka hotellihuoneen jääkaappi avataan. Piti keksiä muutama este jääkaapin oven eteen, ettei sieltä lähteneet heti kaikki eväät uteliaan kissan matkaan.

Tänään meillä on tunnelmat olleet seuraavanlaiset:

Meillä on luvassa todennäköisesti taas muutto ja vähän jännitän millaisen asunnon onnistumme löytämään. Itsellä olisi tietysti toiveissa rivariasunto, mutta voi olla, että nyt joudumme tyytymään vähäksi aikaa taas kerrostaloasumiseen. Neliöitä on kuitenkin toivottavasti tulossa lisää, joten tilan puutteesta ei pitäisi kenenkään joutua kärsimään.

Aiemmin kerroin Vilman olevan innokas valjastelija. Näin olikin, mutta meille kävi siinä mielessä ohraisesti, että Vilma osoittautui vähän turhankin innokkaaksi ulkoilemaan. Valjastelu nimittäin meni siihen pisteeseen, että Vilma ei osannut enää rauhoittua sisällä ollenkaan. Ei, vaikka yritin käyttää sitä joka päivä lenkillä ainakin kerran tai kahdesti - Vilma käytti kaiken muun valveillaoloaikansa ikkunoissa ja ovissa huutamiseen ja raapimiseen. Lopulta ei auttanut enää muu kuin lopettaa valjastelu kokonaan. Siitä huolimatta Vilma on edelleen ollut rennompi kuin Helsingissä asuessani ja vaikuttaa voivan kaikin puolin mainiosti.

Sepon kanssa olemme taas aktivoituneet näyttelyissä. Sepolta puuttuu Supreme Premier -tittelistä enää neljä sertiä, jotka toivottavasti saamme kasaan tulevissa Isrokin ja Rurokin näyttelyissä. Hieman olen kuitenkin epäileväinen, että sertit tuosta noin vain meille napsahtavat, joten saattaa olla, että joudumme käymään vielä "lisänäyttelyissä".

Seposta otettiin muuten taas kuvia Kes-Kisin näyttelyn yhteydessä viime vuoden lokakuussa:

Kieppi on edelleen oma vauhdikas itsensä, mutta muuttunut leikkauksen myötä seurallisemmaksi. Edelleenkään pikkurouvan paino ei päätä huimaa, mutta onneksi ruokahalu on nyt sentään hitusen parempi kuin leikkaamattomana. Ja ei Kieppi nyt sentään ihan mikään hernekeppi ole, painoa on kuitenkin se 3,5 kiloa. Pieni se on silti Vilmaan verrattuna, mutta Vilma nyt on naaraaksikin aika skrode.

Seposta pitää lisätä vielä sen verran, että herra on oppinut ensimmäistä kertaa elämässään nukkumaan öitä! Muutos on tapahtunut ihan parin viime viikon sisällä ja mietin edelleen kuumeisesti, mitä ihmettä on tapahtunut ja onko tämä muutos kenties pysyvääkin. Sepon kanssahan on yritetty vaikka mitä myöhäisistä liha-annoksista iltaleikittämiseen, mutta oikein mikään ei ole tepsinyt siihen, että kissa on tepastellut heti aamuyön ensimmäisinä tunteina herättelemään ja vaatimaan kovaäänisesti huomiota tai ruokaa. Pitkän aikaa totta puhuen ruokin kissat aamuyöstä noin klo 2, koska ei tuntunut olevan mitään muuta keinoa hiljentää Seppoa öisin. Nyt, ihan yhtäkkiä, Seppo tuntuu luovuttaneen. Se on saattanut vieläkin tulla öisin moikkaamaan, mutta on sen jälkeen käynyt takaisin nukkumaan. Joinain öinä se ei ole herättänyt kertaakaan vaan on nukkunut tyytyväisenä jossain pesässään tai sängyn jalkopäässä! Olen aika ihmeissäni, mutta tietysti hyvilläni.

Suosittuja nukkumapaikkoja meillä on nykyään kylpyhuoneen ja saunan lattia ja tarkemmin sanottuna kissojen vessojen alusmatot. Täällä on lattialämmitys kylppärissä ja saunassa, joten kaipa se houkuttaa huussien läheisyyteen.

Yksi huoneista on ollut toistaiseksi vielä kissoilta pois käytöstä, sillä siellä on sijainnut muuttokamoja. Nyt saan vihdoin viimeisetkin kamat paikoilleen, joten jouluksi kissoille avautuu vieläkin enemmän tilaa käyttöön.

Harmillista, että täällä on huidellut pakkanen yli 20 asteessa, sillä ainakin Vilma tykkäisi kovasti valjastelulenkeistä. Vaikka Helsingissäkin asuimme melko rauhallisella alueella, josta pääsi pieneen metsikköön, niin Vilma oli jotenkin melko arka ulkoilemaan siellä. Nyt Vilma olisi menossa ulos hyvinkin innokkaana eikä pelkää luntakaan tippaakaan! Seppo sen sijaan oli lumesta sitä mieltä, että pois ja justiinsa, hän ei tassujaan lumessa kylmetä.

Tykkäisin kovasti polttaa kynttilöitä, mutta en jotenkin uskalla, sillä kun nämä tättähäärät pistävät menemään sata lasissa, niin kaikki kaatuu. Silloin ei välttämättä auta, vaikka vahtisikin vieressä. Kynttilöiden puutteessa virittelin jouluvaloja:

Ilmoitin Sepukan Surokin näyttelyyn, mutta valitettavasti emme enää ehtineet mukaan. Katsotaan nyt pääsemmekö Kes-Kisiin helmikuussa. Tänään lähtee myös ilmoitus Urkin Kirkkonummen näyttelyyn sunnuntaille. Kiepukkaa en nyt näyttelyillä vaivaa, ja sitä paitsi toivon mukaan Kieppi voi kohtapuoliin ruveta keskittymään ihan muihin asioihin.

Tänään Seppo kuitenkin yllätti innostumalla juoksupyörästä. Vauhti on hyvinkin verkkaista, mutta ainakin nyt hurruutellaan sujuvasti useampi kiekka! Aiemmin Seppo on lähtenyt lätkimään heti kun Kieppi on lähestynyt juoksupyörää, mutta nyt Seppo ilmeisesti hogasi, että isommalla massalla Seppo voi määrätä tahdin eikä pikku-Kiepillä ole paljoa sanomista, jos Seppo haluaa kuntoilla.

Osasin jotenkin aavistaakin, että Kieppi innostuisi laitteesta eniten ja niinhän siinä kävikin. Toistaiseksi Seppo ja Vilma pitää erikseen houkutella kuntoilemaan; Seppo saattaa mennä itsekseen istumaan juoksupyörään ja ottaa pari ;) askelta, mutta Vilma ei ole käynyt laitteessa kuin muutaman kerran houkuteltuna. Tietysti Seppo ja Vilma ovat ne, joitten juoksupyörää toivoisi käyttävänkin, sillä heillä tuota ylimääräistä on kertynyt vyötärölle. Kieppi osaa käyttää pyörää varsin taitavasti ja vetää siinä välillä oikein kunnon laukkaa. Pysäytys onnistuu todella hallitusti - Kieppi on oikea juoksupyöräguru!

Kieppi ei ole tuntunut olevan juhlahumusta moksiskaan vaan on rullaillut kuntopyörällään ja liihotellut yläilmoissa niin kuin joka päivä. Kuvaajalle tosin piti näyttää kieltä kun salamavalo räiskyi siihen malliin:

"Kuntopyörää" voi myös käyttää näin:

Juhlinnan lisäksi Kieppi on viettänyt aikaansa kaivautuen erinäisten peittojen sisään (Kieppi nukkuu usein peiton alla ja kaivautuu välillä mm. sohvanpäällisen alle päivätorkuille), loikkien korkeuksissa, sirkuttaen, ruinaten ruokaa (sutjakasta ulkomuodostaan huolimatta Kieppi voisi syödä jatkuvasti - ongelma onkin että Kieppi söisi todellisia neitiannoksia vuorokauden ympäri, mutta Seppo- ja Vilma-mörssäreitten takia meillä ei voida pitää ruokaa tarjolla koko aikaa) ja pitäen huushollia pystyssä. Kieppi on itseoikeutetusti tämän talouden kuningatar. ;)

Muillekin kuuluu hyvää. Seppo on ehkä aavistuksen verran hoikentunut - mutta vain aavistuksen - ja Vilman pissailu tuntuu pysyvän kurissa, jos muutoksia ei ole liiemmälti ja allekirjoittanut saa aktivoitua toisia kissoja niin etteivät ne kohdista turhaumiaan liiaksi Vilmuskaiseen. Tällä hetkellä olen aloittelemassa remonttia, jotta pääsemme muuttamaan hieman tilavampaan asuntoon - lisäneliöt eivät tee kenellekään pahaa.

Blogin kirjoittaminen on muuten tykyttänyt takaraivossa ihan koko ajan, mutta jotenkin kovalevyn paukahduksen jälkeen hiipui kiinnostus aika moneenkin nettijuttuun ja valokuvaukseenkin. Tietoja ei pystytty enää palauttamaan rikkinäiseltä kovalevyltä, joten sinne meni vuosien valokuvat. Onneksi osa kuvista on Photobucketissa ja täällä Vuodatuksessakin, ettei sentään ihan kaikki muistot kadonneet. Muistaapahan tästä lähtien tehdä varmuuskopiot säännöllisesti - ainakin vähän aikaa. Ironisinta jutussa on se, että kovalevyn paukahduksen aikaan mietin joka ikinen päivä, että nyt otan varmuuskopiot koska kone ei enää kuulosta hyvältä, mutta aina se vaan jäi. Tyhmästä päästä kärsii koko... Mulla ei ole vieläkään esimerkiksi kaikkia blogilinkkejä, jotka aikoinaan keräsin, mutta kaipa nekin saa jossain vaiheessa keräiltyä uudelleen.

En lupaa säännöllisiä päivityksiä, mutta toivottavasti ainakin jotain parannusta on luvassa nyt kun "saa pään auki". Olemme myös lähdössä kesälaitumelle pariksi viikoksi juhannuksesta alkaen jolloin vietän muutenkin vähemmän aikaa netissä.

Kuva on kylläkin parin viikon takaa, sillä mulle kävi vähän ohraisesti kun tietokone otti ja sanoi sopimuksensa irti. Jaksan vielä toivoa, että kovalevy herää sen verran, että saan valokuvat pelastettua. Koneella oli pennuistakin kuvia, joita en ollut ehtinyt siirtää mihinkään netin kuvapalveluun ja muutenkin olen siirtänyt vaan murto-osan kuvistani webbiin. Uskoiskohan vihdoin, että olis aika oleellista ottaa kuvista kopiot?

Kiepillä oli aika voimakas kiima, joka näyttäisi nyt olevan loppusuoralla. Täytyy vähän miettiä mitä rouvan kanssa tekee, jos se jatkaa juoksemista yhtä usein kuin esimerkiksi viime keväänä.

Pojat on kyllä hauskoja otuksia. Kuten odottaa sopii, Pepalle maistuu lähes kaikki sapuska, Ykä tulee hitaammin perässä ja maistelee uusia ruokia hissukseen. Plösö taas ei suostu vielä edes maistelemaan muuta kuin jauhelihaa tai seitä. Pojat on jo jonkun aikaa osanneet hienosti käydä myös aikuisten vessassa, vaikka olenkin vielä tuon oman pikkuvessan jättänyt niille. Markettihiekka on jo vaihtunut mikrohiekkaan, koska pojat eivät enää vedä hiekkaa kitusiinsa, ja sitä paitsi kyllästyin siihen "hienoiseen" kakan lemuun, minkä markettihiekka jätti.

Tuo poikien vauhti on kyllä käsittämätön. Siinä vaiheessa kun kaverit päättää, että he haluaa johonkin, niin niitä on "melko" vaikea pitää poissa kyseistä paikasta. Nostat yhden pois ja sillä välin kaksi muuta on jo ehtineet vilistää paikalle ja kun olet nostamassa kahta pois, niin ykkönen on ehtinyt paikalle. Kiepin huiskainnostus näyttää myös tarttuneen poikiin ja ne raahaileekin täällä usein huiskia ympäriinsä.

Töissä jo mietin, että voiko olla mahdollista että kaksi poikaa täyttää mahansa vaan vedellä - onhan se hirveän kätevää kun tarvitsee vain lipittää eikä esimerkiksi pureskella lainkaan. Kun tulin töistä, oli pentujen juomakupeista toinen juotu melkein tyhjäksi. Vesikupit lähtivät välittömästi pois ja pojille iskettiin ruokalautanen tilalle. Ja kyllä muuten maistui! Vedettiin lautanen lähes tyhjäksi, mitä en olekaan vielä nähnyt, kun olen kanniskellut pojille aika isojakin satseja ruokaa. Nyt ei sitten vettä saadakaan vähään aikaan kuin säännöstellysti ja ainoastaan ruoan jälkeen. Enpä olisi tällaistakaan uskonut näkeväni. Tosin poikien emokin on ollut muutaman päivän vähän huonolla syömisellä, joten ehkä pojat on ajatelleet ottaa mallia? Mene ja tiedä.

Mulla on tässä samaan aikaan menossa myös Sepon suostuttelu syömään ruokaa, johon olen sekoittanut CatOil-rasvahappovalmistetta. Sepollahan on hieman allergiataipumusta, joka kuitenkin näyttää korjautuvan rasvahapoilla. Aiemmin Seppo veteli ruoan mukana Viacutan Plussaa, mutta päätti sitten että se on oksettavaa eikä sitä voi itseään kunnioittava bengaliherra kitusiinsa laittaa, joten oli etsittävä uusi valmiste. Löytyi CatOil. Sekään ei kyllä mukisematta ole alas mennyt, mutta toivon nyt todella lujasti, että Seppo suopuisi valmisteelle, sillä Sepon iho ja turkki ei ilman rasvahappoja oikein tunnu enää pärjäävän.